Afrikan tähti on julkaistu jo vuonna 1951. Lautapeli on siis erittäin tuttu sekä minun ikäisilleni ihmisille että monelle vanhemmallekin polvelle. Julkaisun aikaan siirtomaavaltojen purkautuminen eli dekolonisaatio oli huipussaan. Tuntuu ilman muuta häiritsevältä, että Suomessa on kehitetty samaan aikaan peli, jossa valkoinen rosvo ryöstää aarteet Afrikan muotoiselta pelilaudalta. Ajankuva oli silloin totta kai eri ja aiheesta voisi kirjoittaa enemmänkin, mutta pitäydyn siinä kiinnostavassa yksityiskohdassa, että pelin tiimoilta puolustettiin hanakasti suomalaista kulttuuria.
On kiinnostavaa, miksi juuri Afrikan tähti koetaan niin keskeisenä osana suomalaista kulttuuria, kun taas teattereiden, museoiden tai musiikin puolustaminen jää helposti taka-alalle. Tämä saattaa kertoa siitä, miten näemme ja koemme kulttuurin. Tuttu ja nostalginen voi tuntua tärkeämmältä ja läheisemmältä kuin laajempi keskustelu taiteen ja kulttuurin merkityksestä yhteiskunnassa.
Samalla, kun yhdestä lautapelistä käydään kiivasta keskustelua, kulttuurialaan kohdistetut leikkaukset iskevät rytinällä. Lähes 11 miljoonan leikkaukset kohdistuvat muun muassa teattereihin, orkestereihin, museoihin ja elokuva-alaan. Freelancer-kentän rahoittaja Taiteen edistämiskeskus, eli Taike, joutui myös leikkausten kohteeksi.
Leikkaukset eivät ole vain lukuja valtion budjetissa, vaan pahimmillaan ne näkyvät suoraan arjessa. Teattereissa esityksiä on vähemmän, elokuvien tuottaminen vähenee ja osa freelancer-taiteilijoista saattaa joutua siirtymään muille aloille. Tämä ei kuitenkaan kosketa vain tekijöitä, vaan meitä kaikkia; se vähentää niitä elämyksiä ja kokemuksia, jotka tekevät arjesta merkityksellisempää.
Kulttuuria on kaikkialla: se on viikonloppuiltojen elokuvia, arkisia, korvanapeissa soivia soittolistoja, lasten iltasatuja sekä sarjoja, jotka liimaavat meidät sohvannurkkaan. Pandemian aikana kulttuuri oli se voima, joka piti monia kasassa – suoratoistopalvelut, musiikki ja kirjat antoivat lohtua ja toivoa, kun maailma ympärillä pysähtyi.
Sanakirjan mukaan kulttuuri on yhteisön henkisten ja aineellisten aikaansaannosten kokonaisuus. Sana tulee latinan sanasta cultura, joka tarkoittaa viljelystä. Alun perin tämä on tarkoittanut maanviljelyä, mutta myöhemmin on otettu käyttöön käsite animi cultura eli hengen viljely. Kulttuuri on siis hengen viljelyä tai sielun ruokkimista, miten sen sitten haluaakin tulkita.
Arjen rikastamisen lisäksi kulttuuri toimii myös siltana sukupolvien välillä. Useiden tutkimusten mukaan kulttuuriaktiviteetit lisäävät henkistä hyvinvointia, ja kulttuuria kuluttavat pysyvät terveempinä ja elävät pidempään. Kulttuurin merkitys voimavarana on korostunut erityisesti kriisitilanteissa.
Kannattaakin pysähtyä pohtimaan, miten kulttuuri näkyy juuri omassa elämässä. Kulttuuri ei ole pelkkää aivotonta viihdettä, vaan ruokaa sielulle ja mielelle. Jos puolustaisimme kulttuuria kaikissa sen muodoissa yhtä raivokkaasti kuin Afrikan tähti -lautapeliä, meillä voisi olla kulttuurisesti rikkaampi, ja samalla jopa paremmin voiva yhteiskunta.
Sanni Artiola
opiskelija