– Olin tehnyt samaa työtä 15 vuotta ja tajusin, että enemmän on vielä edessä. Hetkeäkään ei ole tarvinnut katua tätä päätöstä, kertoo eläinlääketieteenopiskelija Mari Söderman .
Söderman aloitti syksyllä 2021 eläinlääketieteen opinnot Viron Tartossa sijaitsevassa Eesti Maaülikoolissa. Eläimet, ja erityisesti hevoset, ovat olleet Södermanin elämässä isossa roolissa. Lisäksi hän halusi opiskella alaa, jossa työllisyysnäkymät ovat hyvät.
Fysiikan puuttuminen pääsykokeesta oli isoin syy sille, miksi Söderman valitsi hakea Tartoon.
– Sinne on helpompi päästä sisään, enkä halunnut tuhlata vuosia pääsykokeisiin. Lisäksi pidän matkustamisesta, joten itselle ulkomailla opiskelu on vain kirsikka kakun päällä, hän sanoo.
Pääsykokeisiin valmistautuminen alkoi vuonna 2020, 25 vuotta sen jälkeen, kun Söderman oli kirjoittanut ylioppilaaksi.
– Ajattelin, että yritän hakea kahdesti, enkä asettanut ensimmäiselle hakukerralle hirveästi paineita. Ehkä siitä syystä uskalsin ottaa enemmän riskejä, ja pääsin ensimmäisellä yrittämällä sisään.
Pääsykokeessa painottuivat biologia, kemia ja matematiikka.
– Biologia oli lempiaineeni, ja jopa muistin niitä asioita lukioajoilta. Pääsykokeisiin lukemisen aloitin siitä, että opiskelin biologian englannin sanastoa, Söderman muistelee.
Hakumenetelmä ja kielitaitovaatimukset ovat myöhemmin uudistuneet. Nyt pääsykokeen lisäksi hakijoiden on osoitettava englannin kielen taito.
– Englantia ei ole hätä oppia, vaan peruskielitaidolla pärjää. Eläinlääketieteen sanaston osaaminen on tärkeää ja ensimmäisenä vuonna anatomia opiskellaan sekä englanniksi että latinaksi.
Viron kielen opiskelun Söderman koki tärkeäksi ja se onkin osoittautunut hyödylliseksi. Nyt opiskelukaverit tulevat pyytämään apua kielen kanssa.
– Opettelin viron heti, enkä alkanut puhumaan englantia virolaisten kanssa. Kaikki on onnistunut viroksi, jos on ollut joku ongelma, hän kertoo.
Kolme ensimmäistä vuotta painottuivat prekliinisiin opintoihin, eli opiskelu keskittyi eläinlääketieteen tieteisiin. Neljäntenä vuonna opiskelijat pääsevät mukaan leikkauksiin ja päivystyksen klinikkavuoroihin ja viidentenä vuonna käsitellään elintarvikehygieniaa.
Kuudentena vuonna opinnoissa syvennytään pieneläimiin, hevosiin, tuotantoeläimiin tai elintarviketuotannon hygieniaan. Hevosihmisenä Söderman suunnittelee valitsevansa hevoset.
– Koulussa olen kuitenkin huomannut, että lehmätkin kiinnostavat. Sitten taas huomaan, että oho, nyt kiinnostaa linnut, Söderman nauraa, mutta huomauttaa, että jokin neljästä on kuitenkin valittava.
Syventyminen ei kuitenkaan määrittele tulevaisuuden työtä. Esimerkiksi hevosiin syventyminen ei estä pieneläinklinikalla työskentelyä tai päinvastoin.
– Olen ollut alan töissä ensimmäisestä kesästä lähtien, sillä siellä oppii parhaiten. Se jo auttaa, kun pääsee näkemään, miten muut asiat tekevät. Jokaiselle tulee ensimmäinen kerta, kun pitää itse esimerkiksi kanyloida, hän muistuttaa.
Työt pieneläinklinikoilla ovat opettaneet muun muassa kanylointia, ja työ Kallelan oriasemalla on tuonut tutuksi tammapraktiikkaa, haavanhoitoja ja lääkintää.
Opiskelujen herkullisimmaksi hetkeksi Söderman mainitseekin sen, kun pääsee kokeilemaan käytännössä niitä asioita, joita on päntännyt teoriassa.
– Kun yhdistää käytännön ja teorian, ymmärtää, miksi niitä asioita on opiskellut. Ei saa luovuttaa, vaikka tuntuu hankalalta. Sitten jonain päivänä huomaa, että nyt osaan.
Hän on suorittanut maatilaharjoittelun Islannissa ja siemennyskurssin Liettuassa. Lyhyempinä vaihtoviikkoina hän on käynyt Latviassa ja Sveitsissä.
– Sveitsissä oli saksalaistyylinen aikataulutus ja olimme välillä ihan puhki. Nyt en ole enää mennyt, kun oma reissukiintiö tuli hetkeksi täyteen.
Kesällä 2025 Söderman kuitenkin suuntaa kohti Italian Torinoa, jossa hän suorittaa pieneläinten, hevosten ja tuotantoeläinten praktiikat. Parhaimmassa tapauksessa väliaikaiset eläinlääkäriluvat olisivat taskussa helmikuussa 2026.
Vaikka Tartoon voi olla helpompi päästä opiskelemaan, moni varmasti miettii, mitä opinnot kustantavat. Tällä hetkellä Eesti Maaülikool ilmoittaa lukukausimaksuksi 9600 euroa, mutta Södermankin on opinnot aloittaessaan allekirjoittanut sopimuksen, jonka turvin yliopisto saa halutessaan nostaa maksua.
– Viro ei ole enää mikään halpamaa, joten on täytynyt olla tarkkana budjetin kanssa. Säästin ennen opiskeluja ja ensimmäiset kaksi vuotta olin opintovapaalla, Söderman kertoo.
Hän asui aluksi sekä kansainvälisille opiskelijoille tarkoitetussa asuntolassa että virolaisten asuntolassa. Asumisen hinnan noustessa 300 euroon, Söderman muutti hostelliin.
– Näin ilmoituksen, jossa kerrottiin, että aamupalakattaukseen osallistumalla saa asua ilmaiseksi. Ajattelin, että eiköhän perheenäiti osaa sen verran aamupuuroa keittää, Söderman heittää.
Aktiivisena ihmisenä hän on toiminut muun muassa Suomalaiset eläinlääketieteen opiskelijat Tartossa ry:n lehden päätoimittajana, ollut mukana koulun tutortoiminnassa sekä Fraternitas Fennicassa, joka on Tarton suomalainen osakunta. Suomalaiset eläinlääketieteen opiskelijat Tartossa, eli Suolet ry, järjestää paljon toimintaa ja antaa vinkkejä opintoihin.
– Olen ollut pitämässä Suomen itsenäisyyspäivänä puheen torilla, ja nyt olimme itsenäisyyspäivänä vetämässä juhlaa viroksi. Olen myös antanut radiohaastattelun viroksi, Söderman luettelee.
Ulkomailla opiskelu vaatii omatoimisuutta sekä itseltä että perheeltä. Hän kehuu itsenäisiä lapsiaan Mimosaa ja Akustia ja miestään Jonea , joka pyörittää taloutta.
– Totta kai perhettä on ikävä, mutta kuusi vuotta menee nopeasti. Lisäksi pitää antaa Tartolle mahdollisuus, jotta siellä voi viihtyä. Kaikki kannattaa kokea, eikä ajatella niin, että myöhemminkin ehtii. Eikä koskaan ole todellakaan liian myöhäistä opiskella.
Sanni Artiola
edit. 15.1. klo 8.33 Mari Södermanin pojan nimi on Akusti, ei Aukusti, kuten jutussa alun perin luki.
