Ajatus jäkälien koostumuksesta on pysynyt horjumattomana noin 150 vuotta. Joitain vuosia sitten jäkälätutkimus kuitenkin mullistui. Vuonna 2016 yhdysvaltalainen tutkimusryhmä löysi puiden oksilla kasvavien luppojen geenejä tutkiessaan kotelosienen ja viherlevän perimäaineksen lisäksi kolmannen lajin perimää. Tarkemmissa tutkimuksissa paljastui, että luppojen pintarakenteessa elää myös yksisoluista kantasientä.
Vastaavaa kahden erilaisen sienen ja yhteyttävän viherlevä- tai syanobakteeriosakkaan rakennetta löytyi läpi jäkäläkunnan. Aiemmin havaitsematta jääneet kantasienet voivat olla merkittävässä asemassa jäkälien kasvussa, sillä niiden keinotekoinen kasvattaminen laboratorio-olosuhteissa kotelosieniä ja viherleviä yhdistämällä ei ole tuottanut toivotun kaltaisia tuloksia.
Suomen luonnossa jäkäliä kasvaa arviolta noin pari tuhatta lajia. Osa lajeista tunnetaan puutteellisesti ja yhä useampi jäkälälajeistamme on uhanalaistunut.
Kuusi vuotta sitten valmistuneessa Suomen ympäristökeskuksen laatimassa uhanalaisuusarvioinnissa elinvoimaisia lajeja oli 39% kaikista arvioiduista lajeista. Eliöryhmittäin tarkasteltuna jäkälien tilan heikkeneminen on kärkikolmikossa yhdessä sammalten ja lintujen kanssa.
Jäkälien uhanalaistumiseen vaikuttaa suuresti metsätalous. Hitaasti kasvavina eliöinä jäkälien menestyminen vaatii vakaata ja häiriötöntä elinympäristöä. Monet lajit viihtyvät vanhempien puiden seuralaisina tai lahopuulla. Metsien jäkälistä ahtaalla ovat etenkin lehtipuilla kasvavat lajit, sillä iäkkäät lehtipuut käyvät yhä harvinaisemmiksi.
Metsänhoidon lisäksi jäkälien uhkana ovat ilmansaasteet, etenkin typpilaskeumat. Jäkälän sieniosakkaat ovat sitkeitä ja saattavat selvitä happamien typpilaskeumien lisäksi myös monille raskasmetalleille altistumisista, mutta herkät viherlevät ja syanobakteerit jäkälän sisällä kuolevat.
Jäkälien rooli elinympäristössään on kiistattoman tärkeä. Ne tarjoavat useille selkärangattomille suojaa ja elintilaa. Vaikka ne ovat hidaskasvuisia, ovat ne hyvin hanakoita pioneerilajeja leviämään häiriön jälkeen uusille kasvupaikoille. Samalla ne muokkaavat ympäristöä sopivammaksi monille muille hitaammin leviäville eliölajeille.
Ihmiset ovat hyödyntäneet jäkäliä monella tavalla. Eri lajeja on käytetty monipuolisesti muun muassa rohdoskasveina, seinien eristemateriaalina, hätäravintona ja lankojen sekä kankaiden värjäämisessä. Nykyihmisille jäkälät toimivat ainakin selkeänä ilmanlaadun mittarina – jäkäläautioksi kutsutaan aluetta, jolta jäkälät ovat ilmansaasteiden vuoksi kadonneet.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala