Onneksi me suomalaiset olemme itsenäisyyden aikana onnistuneet löytämään kansallisen yhtenäisyyden aina kriittisimpinä aikoina. Vapaussodasta sisällissodaksi kääntyneen tragedian jälkeen kansallinen eheytyminen tapahtui yhteiskunnan aktiivisen kehittämisen kautta maailmankin mitassa poikkeuksellisella tavalla. Niinpä Talvi- ja Jatkosodissa kansojenmurhaaja Stalinilla oli vastassaan yhtenäinen, päättäväinen ja sisukas suomalainen kansakunta.
Sotien jälkeen vaaran vuosina ns. aseveliakseli torjui kommunistien vallankaappausaikeet. Myöhemmin Neuvostoliiton mahtivuosina taivuttiin, vaan ei taituttu. Neuvostoliiton hajottua löydettiin pian riittävä yhteisymmärrys EU:n jäsenyydestä. NATO:n suhteen kesti odottamattoman kauan, mutta lopulta Venäjän hyökkäys Ukrainaan laukaisi hämmästyttävän nopeasti lähes täydellisen yksimielisyyden NATO:on liittymisestä. Koronakriisistäkin selvittiin yksituumaisesti.
Parhaillaan elämme maailmansodan jälkeen vaarallisinta aikaa. Olemme naapurimme, aggressiivisia keinoja kaihtamattoman roistosuurvallan kanssa avoimen sodan ja rauhan välisessä epämääräisessä tilassa. Osin siitäkin syystä olemme myös taloudellisessa ahdinkotilanteessa. Jokainen ymmärtänee, että julkisen sektorin velkaantuminen on pakko saada katkaistua ja taloutemme kasvu-uralle.
Toki poliittisia näkemyseroja on aina, mutta nykyisen ulkoisen uhan alla täytyisi pystyä puhaltamaan yhdessä yhteisiin hiiliin. Luottamuksen ja oikeudenmukaisuuden tunteet ovat kansallisen yhtenäisyyden keskeiset elementit. Siksi on järkyttävää havaita, miten viime aikoina yhteiskunnassamme kahtiajako ja epäluottamus ovat lisääntyneet. Tuntuu, että lyhytnäköisin, ilmeisen valtapoliittisin vaikuttimin niitä suorastaan lietsotaan.
Pari esimerkkiä. Valtion vuoden 2025 budjetista 89,2 miljardin euron sosiaali- ja terveysministeriön määrärahat ja valtionvarainministeriön alaiset eläkkeet jo yksistään muodostavat neljänneksen. Kaikkiaan THL:n tilastoimat Suomen sosiaaliturvamenot (vuoden 2023 ennakkotieto) ovat 86,6 miljardia euroa, suurimpina menoryhminä ikääntyminen 37,6 miljardia euroa sekä sairaus ja terveys 19,7 miljardia euroa.
Kun julkisia menoja on velkaantumisen lopettamiseksi pakko leikata merkittäviä määriä, leikkaukset vääjäämättä kohdistuvat suurelta osin myös sosiaaliturvaan. Sosiaaliturvan piirissä olevat ihmiset taas ovat jo lähtökohtaisesti yhteiskunnassa keskimääräistä haavoittuvampia. Tällöin väistämättä syntyy epäoikeudenmukaisuuden ja epäluottamuksen tunteita. Mutta kansallisen eheyden näkökulmasta, miten järkevää ja vastuullista on lietsoa niitä poliittisina lyömäaseina käyttäen?
Jotta kansakuntamme selviää, Suomen talous on saatava kasvamaan. Osana keinovalikoimaa on pyritty kehittämään työelämän jähmeitä rakenteita. Kun uudistukset eivät ole joitain tahoja (valta)poliittisesti miellyttäneet, on lähdetty uhoamaan niiden kostamisella palkkaneuvotteluissa. Jo etukäteen on julkisesti uhattu ylimitoitetuilla palkkavaatimuksilla ja lakoilla, joita on myös toteutettu. Näillä keinoillako talous todella paranee kansallisessa kriisitilanteessa?
Myös täällä kotikaupungissamme elämme taloudellisesti haastavia aikoja. Onneksi meillä yhteistyö on ollut hyvää yli puoluerajojen sekä poliittisten päättäjien ja viranhaltioiden välillä. Kevään mittaan tosin vielä joudumme tasapainottamaan taloutta budjettimuutoksin.
Huhtikuun vaaleissa valitaan uudet päättäjät. Uskoakseni äänestäjät onnistuvat valitsemaan hyvät, aktiiviset ja yhteistyökykyiset henkilöt päättämään yhteisistä asioistamme. Luottamushenkilöpaikkoja on entistä vähemmän. Toivottavasti niistäkin pystytään sopimaan rakentavassa hengessä.
Lähde Sinäkin ehdolle kuntavaaleissa! Hyvää kevään odotusta!
Matti Ankelo
kaupunginvaltuutettu (kok), paljasjalkainen ukilainen fundeeraaja