Aiemmin tutut nimet muuttuivat. Rantahämähäkki on nykyään raitarannakki ja rummuttajahämähäkki rummukki. Yhtenäisen nimistön myötä lajien väliset sukulaissuhteet tulevat paremmin esille. Useat nimistä ovat olleet aiemminkin harrastajien ja tutkijoiden epävirallisessa käytössä, sillä tieteelliset nimet voivat olla pitkiä ja vaikeasti lausuttavia.
Kuinka uudet nimet saavat alkunsa? Nimi pyritään luomaan siten, että se kertoo jotain olennaista lajista. Nimi voi kuvata esimerkiksi lajin ulkonäköä, elinympäristöä tai käyttäytymistä. Lisäksi erityistä huomiota kiinnitetään nimien pituuteen ja pitkiä yhdyssanoja pyritään välttämään.
Nimiuudistuksen myötä sana ’hämähäkki’ on kadonnut lajitasolla. Työryhmän mukaan tämä on osaltaan ollut tietoinen päätös, jolla pyritään tekemään hämähäkeistä tutumpia ja vähemmän pelottavia. Uuden nimistön nimet sointuvat hyvin yhteen vanhan yleisnimen kanssa. Pussikki, varvikki ja töpökki kuulostavat vanhojen satujen asukeilta. Entäpä sitten vedenneidokki ja maahikki?
Uusia nimiä on lupa käyttää vanhojen rinnalla, eikä hämähäkki-sanakaan kokonaan häviä. Se jää edelleen käyttöön laajempien ryhmien määrittelyssä, kuten vaikkapa puhuttaessa pallohämähäkkien tai ristihämähäkkien heimoista. Suomeksi nimetyt lajit tulevat ajan myötä toivottavasti tutummiksi myös muille kuin hämähäkkitutkijoille ja harrastajille. Satojen joukosta löytyy paljon mielenkiintoisia lajeja.
Luola-aukokki (Meta menardi) on noin puolentoista senttimetrin kokoinen pitkäjalkainen kosmopoliitti. Se viihtyy pimeissä luolissa, tunneleissa ja kellareissa. Laji havaittiin ensi kertaa Suomessa vuonna 1982 Ahvenanmaalla. Seuraavalla vuosikymmenellä se oli levittäytynyt Lounais-Suomeen ja 2014 luola-aukokkeja löydettiin myös Haminan ulkosaaristosta.
Lajin poikaset hakeutuvat aikuisista poiketen valoa kohti. Ne saalistavat ensimmäisen elinvuotensa kesän ulkona luonnossa. Syksyn tullen osa poikasista palaa kotiluolaan loppuelämäkseen, mutta osa löytää uusia sopivia asuinpaikkoja lähistöltä.
Talvisinkin aktiivinen havuriipukki (Pityohyphantes phrygianus) suosii elinympäristönsä valinnassa nimensä mukaisesti havupuita. Sen esiintymisalue kattaa Euraasian havumetsäalueen. Suomessa havuriipukkia tavataan lähes koko maassa Pohjois-Lappia lukuun ottamatta.
Lajin sukunimi Pityohyphantes tulee antiikin kreikan mäntyä tarkoittavasta sanasta pithys ja kutojaa merkitsevästä sanasta hyphantes. Havuriipukki kutookin pyydystysverkkonsa puiden oksankärkien varaan.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala