No nyt se Wintteri on lattiasta kattoon valmis ja ensimmäiset kaupunkilaiset ovat päässeet tutustumaan uimahalliin ja muihin liikuntatiloihin. Myöhemmin monitoimijataloon pääsevät koululaiset, lukiolaiset ja päiväkotilaiset. Varmasti syksyyn mennessä kaikki käyttäjät ja talossa vierailevat ovat jo sinut uusista käytänteistä ja tiloista.
Näin jälkikäteen on helppo muistella, millaisena kaikki Wintteriin liittyvät keskustelut pyörivät jo ennen rakennuspäätöksen tekoa ja myöhemmin itse rakentamisvaiheena. Itsehän en silloin ollut vielä nykyisessä työssä, vaan juuri armeijan käynyt materiaalinkäsittelijä autotehtaalla.
Joka tapauksessa silloin jo urheiluseurassa junioripuolella mukana olevana olin vahvasti liikuntanäkökulmasta Wintterin kannalla. Monet sitä eivät varmasti ymmärrä, kuinka iso asia se on kaupungin palloiluseuroille, etenkin koripallossa ja salibandyssä, että salivuoroja on nyt tarjolla kummankin lajin edun mukaisesti.
Uudessakaupungissa oli ennen Wintteriä vain yksi niin sanottu täysimittainen kenttä koripallolle ja salibandylle. Mitä vanhempiin ikäluokkiin mennään, sitä tärkeämmäksi harjoittelu oikeanlaisissa olosuhteissa korostuu. Nyt Pohitullin lisäksi Wintteri mahdollistaa kahden juniorijoukkueen harjoittelun samanaikaisesti täysimittaisella kentällä.
Ajattelen olevani myös riittävän nuori ymmärtääkseni, mikä ero uudella koululla ja lukiolla on entiseen. Aina voidaan puhua, että miksi vanha ja muistorikas rakennus pitää purkaa tai eikä vanhoja rakennuksia voi korjata. Omalla järjellä ajateltuna ennen pitkää, kun riittävän kauan jotain vanhaa korjaa, muuttuu se tekohengityksen antamiseksi.
Wintterissä kiehtoo nimenomaan talon tarjoamat uudet mahdollisuudet. Koulun ja lukion tiloissa on varmasti paljon sellaisia elementtejä, tarvikkeita ja järjestelyjä, joita ei aiemmin ole Uudenkaupungin kouluissa ollut.
Sama koskee liikuntatiloja. Liikuntasali mahdollistaa modernin urheilutapahtuman kuin myös jonkin muun alan tapahtuman, esimerkiksi konsertin. Uudessakaupungissa täysin uusi yleisurheilutila avaa alueen yleisurheiluseuroille ja -harrastajille tilaisuuden harjoitella konkreettisesti vaikka korkeus- tai pituushyppyä talvisin.
Olen konkreettisesti huomannut etenkin viime vuoden aikana, kuinka myös muualla ollaan kiinnostuneita Wintteristä ja sen vaiheista. Useilla pelimatkoilla monet eri seurojen talkoolaiset ovat tulleet kysymään, ”milloin se Wintteri avautuu”, ”kuinka paljon sinne mahtuu yleisöä” ja ”mitä kaikkea siellä oikein on”.
Se vain kertoo, että Wintteri kiinnostaa. Ei pelkästään täällä Uudessakaupungissa, vaan myös paikkakunnan rajojen ulkopuolella. Uskon, että varmasti kauempaakin tullaan tutustumaan uuteen monitoimijataloon.
Olen myös varma, että kun tarpeeksi kauan Wintterin palveluja on kokeillut, ei vanhoja Viikaistenmäellä ennen olleita rakennuksia enää kaivata. Elämässä muutenkin täytyy katsoa ennemmin eteenpäin kuin taaksepäin.
Eero Siivonen
toimittaja