Pahin mahdollinen vaihtoehto on nähdäkseni juurikin kenkien aulaan jättämisen politiikka. Ulkopaikkakunnilla olen käynyt tapahtumissa koulutiloissa, joissa jokaiselta, siis myös kouluajan ulkopuolella, edellytetään kengättömyyttä, tai ainakin sitä kyltein vaaditaan. Tällöin mietin, ollaanko nyt ihan tosissaan. Näissä tapauksissa muovisia kengänsuojia ei aulasta koskaan tunnu löytyvän vieraskävijöille riittävästi, eivätkä kaikki välttämättä ole tähän vaatimukseen etukäteen sukkavalinnoillaan varautuneet.
Julkisissa sisätiloissa on mielestäni kohtuullista odottaa, että kengät voi jalassaan pitää. Mielellään jopa sen mahdollisuutta edellyttäisin. Jos olisin hieman pinnallisempi, sanoisin, että ihan jo esteettisistä syistä.
Nykyaikana yleistyneiden allergioiden ja yliherkkyyksien yhtenä todennäköisenä osatekijänä on pidetty liikaa hygieniaa, tai tarkemmin liian vähäistä lapsuus- ja nuoruusajan altistumista ympäristön luontaiselle mikrobiympäristölle. Ulkona leikkiminen on vaihtunut kotona pelailuun ja kaveritkin tavataan verkon välityksellä.
Kengät tuovat sisään hiekkaa, likaa ja kuraa, mikä sinänsä kuulostaa ikävältä ja siivouskustannuksia lisäävältä, mutta kliinisen puhtauden sijaan lapset, mikseivät muutkin ihmiset, saattaisivat tästä luontaisesta altistumisesta hyötyä, ainakin jos kehon immuunipuolustus on normaalilla tasolla.
Nykyään hyötyä voi olla vielä enemmän kuin ennen, kun ulkona oleskelu on etenkin lasten ja nuorten osalta vähentynyt. Toki kenkien pohjissa voi sisään kulkeutua myös haitallisia bakteereja, viruksia ja raskasmetalleja, mutta varsinaista terveyshaittaa ei koulun kokoisessa tilassa tällaisesta yleisesti ottaen aiheutune. Tällöinkin riski korostuu enemmälti kokolattiamattojen kohdalla. Määrä tekee myrkyn.
Kengät voivat osaltaan myös olla turvallisuuskysymys. Tulipalon, tai muun äkillistä pakenemista vaativan vaaratilanteen kohdatessa on helpompi kulkea kengät jalassa, kuin sukkasillaan liukastellen. Toki asiassa on mielestäni kuultava ensisijaisesti heitä, jotka tiloja käyttävät. Tässä tapauksessa lapsia, nuoria ja muita oppimistilojen käyttäjiä. Haluaisivatko he ennemmin pitää kenkänsä jalassa?
Ennemmin haistan sisätiloissa vienon petrichorin vivahteen kuin puhdistusaineet, tai liki pahimmillaan, en mitään muuta kuin kliinisen ja epäinspiroivan tyhjyyden. Samoin on puhtauden kanssa. Julkinen tila vailla satunnaista hiekkaa ja mutaa nurkassa tuntuu siltä, kuin sitä ei elämistä varten olisi tehty. Sairaalat ja vastaavat tilat poislukien. Ruokottomaan tilaan aluetta ei toki tule päästää myöskään, vaan kulkea keskitietä.
Patrick Paldanius
kirjoittaja ei edellytä kengättömyyttä vierailta
kotonaan