Tämä on todellinen kuvaus minun kotiseudustani, mutta pätee hyvin moneen paikkaan eri puolilla Suomea. Kaikki Suomen pikkukaupungit, kunnat ja kylät tuskailevat saman ongelman edessä, miten saada uusia asukkaita tai edes vanhoja takaisin kotiseuduilleen, jotta palvelut säilyisivät.
Muutin pois kotoa parikymppisenä, enkä ole sen jälkeen asunut siellä muutamia lyhyitä piipahduksia lukuun ottamatta. Perhe ja muut sukulaiset sekä ystävät sentään houkuttelevat vierailulle tasaisin väliajoin ja erityisesti kesällä.
Opiskelijana muutto takaisin kotiseudulle ei käynyt mielessäkään. Suuremmat kaupungit houkuttelivat työmahdollisuuksillaan ja palveluillaan. Toki lopulta päädyin muutaman mutkan kautta asumaan pikkukaupunkiin, joka ei ole hirveän paljon suurempi kuin se paikkakunta, josta alun perin lähdin.
Vanhemmiten paluumuutto kotiseudulle on alkanut kuulostaa jopa mahdolliselta. Ei se välttämättä koskaan toteudu, mutta en sulje sitä kokonaan pois. Ihan noin vain muutto ei kuitenkaan tapahtuisi. Nykyinen työ ei millään onnistu parin tunnin ajomatkan päästä, vaikka etätyöt monelle arkea ovatkin.
Koronavuosina moni toteutti haaveensa ja muutti pois ihmisvilinästä. En tiedä kuinka moni on palannut takaisin kaupunkiin, mutta työnteko syrjäseuduilla ei ole ihan niin helppoa kuin moni kuvittelee. Toimiva verkkoyhteys on ehdoton edellytys, jota ilman etätyöt eivät onnistu. Sitä ei kaikkialla ole, vaikka kuinka operaattorit muuta väittäisivät.
Osa työpaikoista kannustaa ja rohkaisee kokeilemaan etätöitä, kun osa taas karsastaa niitä. Kun vuorotteluvapaalle jäämisestäkin on tehty yhä vaikeampaa, on muutto maaseudun rauhaan suurelle osalle mahdollista vasta eläkepäivinä.
Hyvin usein pikkukyliin muuttavat ovat joko työuransa loppuvaiheissa tai jo eläkkeellä, ja he kaipaavat luonnon rauhaan. Haaveissa on elää vuosikymmen tai kaksi rauhallista elämää vailla stressiä, vaikka asuminen omakotitalossa yleensä tarkoittaa moninkertaisesti enemmän töitä kuin kerrostaloasunnon siisteydestä huolehtiminen.
Se tarkoittaa myös huolellisempaa suunnittelua. Kauppaan ei voi lähteä hetken mielijohteesta, jos Levyraatia katsellessa alkaa tehdä mieli suklaajäätelöä. Jäätelönhimo pitää ennakoida jo edellisellä kauppareissulla.
Teatteriin, konserttiin tai lätkämatsiin lähteminen vaatii myös etukäteissuunnitelmia. Paikalle on pakko mennä omalla autolla, koska linja-auto pysähtyi lähipysäkillä viimeksi 90-luvulla.
Tämä kaikki on tietysti tuttua koko ikänsä maaseudulla asuneille, mutta kaupungin palveluihin tottuneille uusi arki voi tulla yllätyksenä. Oma piha oman pikkutien päässä kuulostaa romanttiselta ajatukselta kesällä, mutta keskellä talvea tulee kaupungin ja taloyhtiön huoltomiehiä ikävä.
Muutto maalle on pitkälti persoonasta kiinni. Kaikista ei ole siihen.
On hyvin epätodennäköistä, että palvelutaso taajama-alueiden ulkopuolella yhtäkkiä parantuisi. Kyläkouluja lakkautetaan, koska lapsimäärä vähenee koko ajan. Eläkepäiviään maaseudun rauhassa viettävät eivät auta tässä asiassa, eikä heidän kulutuksellaan kyläkauppojakaan pelasteta. Puhumattakaan siitä kuinka paljon vaikeampaa on päästä terveyspalveluiden ääreen pitkien välimatkojen päästä.
Pitää siis joko tyytyä vähään tai omistaa valmiiksi paljon.
Mikä siis saisi minut palaamaan kotiseudulleni? Lottovoitosta olisi hyvä aloittaa ellei joku tarjoa työpaikkaa uskomattomilla luontaiseduilla ja omilla ehdoilla. Muuten pitänee odottaa eläkepäiviä.
Risto-Matti Kärki
tuottaja