Eri eliölajit vaikuttavat toistensa elämään. Lajien välissä ja sisällä kilpaillaan eri resursseista ravinnosta lisääntymiskumppaneihin. Kilpailu on vain yksi osa luonnossa vaikuttavista vuorovaikutussuhteista, vaikka se on usein näkyvin meille ihmisille.
Sosiaalisuus ja yhteistyö ovat olleet merkittävässä roolissa eliöiden selviämisessä. Oman perimän jatkaminen voi tapahtua lisääntymisen lisäksi huolehtimalla lähisukulaisten jälkeläisistä.
Luontomme sosiaaliset nisäkkäät, kuten sudet ja mäyrät, elävät pääosin perhesiteiden yhdistämissä laumoissa. Lisääntyvä pari ja vanhemmat sisarukset sekä muut lauman lähisukulaiset hoitavat yhdessä pentuja. Ainakin osa lähisukulaisten pentuja hoitavista yksilöistä lähtee myöhemmin laumasta etsiäkseen oman puolison. Pentujen hoidosta kerrytetty kokemus ei liene haitaksi uuden lauman perustamisessa.
Lähisukulaisten jälkeläisistä huolehtiminen menee vielä pidemmälle sosiaalisen hyönteisen yhteisöissä. Yhdyskunnissa elävät muurahaiset ja mehiläiset jakautuvat jo syntyessään ja kehittyessään eri kasteihin. Vain kuningattaret pääsevät lisääntymään, sillä suurin osa yhdyskunnan jäsenistä on steriilejä työläisnaaraita. Niiden elämäntehtävänä on varmistaa, että uusiksi kuningattariksi kasvatettavat sisaret ja kuhnuriveljet selviävät jatkamaan sukua.
Useat kasvilajit pystyvät lisääntymään suvuttomasti, eli käytännössä monistamaan itseään. Näiden perimältään identtisten tai lähes identtisten jälkeläisten auttaminen on emoyksilölle kannattavaa. Tiedetään, että osa kasvilajeista auttaa lähistöllä kasvavia jälkeläisiään juuristoja yhdistävän sienijuuriverkoston avulla. Vaikka myös naapurikasveja saatetaan auttaa kovina aikoina vastavuoroisuutta odottaen, niin omia jälkeläisiä autetaan enemmän.
Sukulaisten ja jälkeläisten suosimisen lisäksi eliöt vaikuttavat toisiinsa monin eri tavoin. Yksilöistä toiseen siirtyy eri yhteyksissä ravinteita, hormoneja ja viestejä, jotka vaikuttavat vastaanottajan kehossa.
Munia munivat lajit siirtävät munan mukana myös ravinteita kehittyvälle jälkeläiselle. Samalla munassa siirtyy jälkeläisen kehitystä ja fysiologiaa sääteleviä molekyyleja. Jälkeläisiin vaikuttavia ainesosia siirtyy jo heti hedelmöittymisen ensimetreillä sukusolujen mukana, istukallisilla lajeilla myöhemmin istukan ja nisäkkäillä maidon kuljettamina.
Samassa laumassa tai parvessa elävät yksilöt jakavat arjen lisäksi erilaisia symbioottisia bakteereja ja mikrobeja. Me ihmiset olemme muiden lajien tavoin kytköksissä sekä toisiimme että lukuisiin muihin lajeihin. Emme siis ole luonnostamme erillisiä, vaan osa yhteistä kokonaisuutta.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala