– Tämä on hyvä tilaisuus tavata ihmisiä, tehdä jotakin ja puhua suomea, Pavel Karpov sanoo.
Karpov kehuu Punaisen Ristin Uudenkaupungin osaston Puhutaan suomea -keskusteluryhmää, jossa saa olla oma itsensä. Viime viikolla ryhmä vietti erikoisiltaa Uudenkaupungin Kuvataideseuran vieraana Galleria-Taidelainaamo Horisontissa.
Ryhmä on kokoontunut jo muutaman vuoden kerran viikossa. Kyösti Hallikainen kertoo, että koronan jälkimainingeissa heräsi tarve tällaiselle ryhmälle, jossa voidaan puhua vapaasti suomeksi.
– Suurimmalla osalla on kokemusta suomen kielen kursseista, joissa päntätään kielioppia. Oli esitetty toive vähemmän muodollisesta ryhmästä, jossa saisi vapaamuotoisesti keskustella, Hallikainen kuvailee.
Ryhmä istuu hyvin Punaisen Ristin toimintaan. Joukko kokoontuu joka keskiviikko kello 17.15. alkaen yleensä SPR:n Ystävän Tuvalla, mutta jos siellä on muuta toimintaa, ovat he menneet naapuriin Tupsulaan tai Horisonttiin. Kerran kokoontumispaikkana on ollut Kierrätyskeskus.
– Ryhmä ei ole sitova. Ei tarvitse ilmoittautua, vaan voi vain tulla paikalle, Hallikainen kertoo.
Parhaimmillaan paikalla on ollut yli kymmenen henkilöä. Nyt paikalle on saapunut yhdeksän henkilöä. Osan suomen kieli on hyvällä tasolla, kun toiset vielä opettelevat.
– Usein vain keskustellaan ja kerrotaan kuulumisia sekä pelataan pelejä. Alias on suosikkipeli. Se kehittää kielitaitoa, kun pitää selittää asioita, Hallikainen sanoo.
SPR:llä on jonkin verran materiaalia, jota voi hyödyntää kokoontumisissa. Muutenkin Punaisen Ristin Varsinais-Suomen piiriltä saa apua ja tukea tarvittaessa.
– Tämäntyyppisiä ryhmiä on Punaisen Ristin toiminnassa muuallakin. Erityisesti paikkakunnilla, missä on paljon maahanmuuttajia, Hallikainen tietää.
Kyösti Hallikainen on keskiviikkona tuplaroolissa, sillä hän on myös Uudenkaupungin Kuvataideseuran jäsen. Horisontissa on ennenkin järjestetty erilaisia työpajoja, joten monikulttuurisuusryhmän kestitseminen ei ole uutta.
– Vaikka ei ole olisi kokemusta taiteesta, niin hyvän ohjaajan avulla jokainen osaa vapaasti tehdä esimerkistä, Hallikainen kuvailee.
Hänen kanssaan ryhmää opastaa taiteilija Hiltu Sallinen .
Puhutaan suomea -ryhmällä on viisi vetäjää, joista vuorossa on yleensä kaksi kerrallaan.
– Jos on kymmenenkin paikalla, niin kaksi on hyvä määrä, Hallikainen sanoo.
Keskiviikon tilaisuus Horisontissa kestää pari tuntia. Mukana on useamman maan kansalaisia, mutta Hallikaisen mukaan keneltäkään ei erikseen kysytä, että mistä on kotoisin. Jokainen saa olla oma itsensä.
Tariq Abdo kertoo, että hänellä on ryhmästä useamman kuukauden tauko, mutta on nyt tullut takaisin. Hän on opiskellut suomea, mutta kieltä ei tule käytettyä arjessa perheen kanssa.
– On hyvä, että saa tilaisuuden puhua vapaasti, Abdo kiittelee.
Abdo ei ole maalannut sitten kouluaikojen, mutta on mielissään, että saa harjoitella mukavassa porukassa.
– Kuten näet, en ole niin hyvä maalaamaan, mutta maalaan sitä, mitä näen edessäni, Abdo sanoo.
Ympäriltä kuitenkin vakuutellaan, että Abdon taidot ovat ihan hyviä.
Olena Kardakovalle suomen kieli tuottaa vielä vaikeuksia, mutta vierestä löytyy apua, jos jokin sana on hukassa.
– Tämä on hyvä ryhmä. Pidän ihmisistä ja haluan oppia puhumaan suomea, Kardakova sanoo.
Osa teoksista näyttää niin hyviltä, että ne voisi suoraan ripustaa seinälle. Näyttelystä ei ole ollut puhetta, mutta Hallikainen ei täysin sulje sitä pois.
– Jokainen tekee oman työnsä ja saa viedä sen kotiinsa, mutta miksei voisi järjestää pientä näyttelyä, Hallikainen pohtii.
