Joulu lähestyy ja talvimyrsky riehuu pihapiirissä. Kartanon sisällä on hyinen tunnelma, koska kartanon isäntä, tehtailija Marcel on löydetty vuoteestaan murhattuna. Paikalla on kahdeksan naista, joista yksi on murhaaja. Näistä asetelmista käynnistyy Uudenkaupungin teatterin maaliskuussa ensi-iltansa saava murhamysteeri Kahdeksan naista.
Syyllinen voi olla porvarillinen kotirouva tai hänen sisarensa, joku Marcelin tyttäristä, isoäiti, taloudenhoitaja, sisäkkö tai isän ulkomaalainen siskopuoli. Murhasoppaa keitetään kokoon lavalla parin tunnin edestä ja keinoja käytetään niin draamasta, jännityksestä kuin komediastakin.
– Halusin tehdä näytelmän naisten kanssa ja viehätyin ajatuksesta, että lavalla olisi murha ja hieman kauhua. Valitsin näytelmäksi suljetun tilan arvoituksen, koska se kannustaa myös pohtimaan, miksi naisten huonoa käyttäytymistä paheksutaan enemmän kuin miesten tekemiä rikoksia, näytelmän ohjaaja Lea Myllymäki kertoo.
Kartanoon ei voi soittaa apua, koska joku on katkonut puhelinlinjat, autolla ei pääse liikenteeseen, eivätkä portitkaan aukea. Kahdeksan naista joutuu siis keskuudestaan etsimään isännän murhaajan.
– Kaikilla on näytelmässä mahdollisuus ja motiivi murhaan sekä piileviä negatiivisia tunteita. Salaisuudet tihkuvat vähitellen esiin ja naiset kohtaavat salaisuuksia, joista he eivät ole muille puhuneet, Myllymäki lisää.
Myllymäki sanoo, että näytelmä ei ole vain rikosdraama, vaan se on tutkimus naisten elämästä, naisten voimasta, heikkouksista ja keskinäisistä suhteista.
– Näytelmän aikana naiset käyvät läpi itsensä ja toisensa, mutta tekevät sen samalla tavalla kuin murhaajan jäljet paljastuvat eli hitaasti, mutta varmasti, kunnes kaikki palaset loksahtelevat paikoilleen, Myllymäki kuvailee.
1950–1960-luvun Ranskaan sijoittuvan näytelmän käsikirjoitus on Robert Thomasin. Myllymäki kertoo, että näytelmä noudattaa käsikirjoitusta melko tunnollisesti, mutta liki kolmen tunnin alkuperäispituutta on typistetty pariin tuntiin. Näytelmän harjoitukset alkoivat syyskuussa.
– Lavalla on mukana konkareita, mutta myös ihmisiä, jotka näyttelevät ensimmäistä kertaa. Aloitimme harjoitukset perusteista eli siitä, kuinka lavalla kuljetaan ja, miten toisiin näyttelijöihin haetaan kontaktia. Kävimme läpi myös sitä, saako yleisölle kääntää selkänsä ja kuinka kaadutaan ja tapellaan ilman, että kukaan loukkaantuu, Myllymäki paljastaa.
Näytelmän kahdeksan naista ovat eri näytelmistä tutut Tiina Erälinna, Mirja Sinisalo, Teija Julmala, Eija Sjöblom ja Anniina Väisänen sekä uudet näyttelijät Elsa Puukki, Katja Puukki ja Gianina Dumitru. Näytelmän ohjauskielenä on ollut suomi ja englanti, koska Romaniasta kotoisin oleva Dumitru on asunut Uudessakaupungissa vasta viisi vuotta, eikä aluksi osannut kunnolla suomea.
– Osasin jonkin verran suomea, mutta ymmärsin paremmin englantia. Kielitaitoni on kuitenkin kehittynyt huimasti harjoitusten aikana ja sisäistin roolini paremmin, kun lopulta ymmärsin, mitä vuorosanani tarkoittavat, Marcel-isännän siskopuolta ja entistä revyy-tanssijaa näyttelevä Dumitru kertoo.
Dumitru sanoo ensin yrittäneensä kääntää vuorosanansa englanniksi, mutta työ oli hidasta, eikä lopulta auttanut häntä roolinsa omaksumisessa.
– Huomasin myös, että vastanäyttelijät eivät sanoneet vuorosanojaan sanasta sanaan, vaan he saattoivat käyttää synonyymejä, joita en tunnistanut. Hylkäsin käännöksen teon ja aloin toden teolla opetella suomea. Minun oli vaikea oppia esimerkiksi sanomaan ”näiden neljän seinän sisällä”, koska sekoitin sanat toisiinsa, Dumitru lisää.
Näytelmä tapahtuu yhdessä kartanon huoneessa. Tätä varten lavastus on rakennettu Crusellin näyttämön etuosaan. Se tuo katsojan lähemmäs tarinaa. Rekvisiitasta ja puvustuksesta on tälläkin kertaa vastannut Uudenkaupungin teatterin teatterisihteeri Katja Laine.
– Käytämme vain puolet katsomosta, joten reunapenkit ja takarivit ovat pois käytöstä. Haluamme taata katsojille intiimin kokemuksen, jossa he eivät jää ulkopuolelle, vaan tuntevat olevansa osa mysteeriä, Laine lisää.
Lavalle on tuotu pari nojatuolia, sohva ja pyörätuoli. Oikean aikakauden tunnelmaa on haettu punaisella sametilla, tapeteilla, tummilla huonekaluilla ja kynttilöillä.
Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun Myllymäki on siirtynyt näyttelijän pestistä ohjaajan tehtäviin. Hän on pitänyt välissä liki kymmenen vuoden tauon, mutta ohjaaminen sujuu häneltä yhä luonnostaan.
– Olen tehnyt aiemmin muun muassa useita lastennäytelmiä. Ohjatessa saa pitää kaikki langat käsissään ja on vastuussa niin onnistumisista kuin epäonnistumisistakin. Näytteleminen on kivaa, mutta ohjaamisessa menee enemmän aikaa ja se on monella tavalla haastavampaa, Myllymäki pohtii.
Myllymäki lupaa myös, että murhamysteeri on haastava myös katsojille, koska keskittyminen ei voi herpaantua.
– Murhaajan voi ehkä tajuta pienistä vihjeistä, jos on malttanut seurata koko näytelmän ajan, mutta kaikki eivät silti oivalla ratkaisua ennen loppua. Voi vielä tulla yllätyksenä se, kuka isännän murhasi, Myllymäki vihjaa.
Myllymäki ja Laine toivovat, että näytelmä innostaisi muitakin maahanmuuttajia teatterin pariin, joko katsojiksi tai harrastajiksi.
– Sitä varten olemme kehittelemässä viimeiseen näytökseen tulkkausta ukrainaksi ja englanniksi, he paljastavat.
Näytelmän ensi-ilta on kulttuurikeskus Crusellissa lauantaina 1. maaliskuuta. Esityksiä on maalis–huhtikuun aikana kahdeksan.
