Päivystystä ihmettelemässä

0

Sinä yhtenä päivänä oli liukas, talvinen keli. Oli kiire palaveriin ja päässä pyöri sata asiaa. Liukastuin ja rätkähdin betoniselle porrastasanteelle. Yritin kammeta itseni ylös, mutta vaikka kuinka yritin, käsi ei ottanut vastaan. Retkotin siinä sitten kyljelläni kuin hylje jäisellä kalliolla.

Pari työkaveria tuli perässä. He huomasivat, että käteni sojottaa kummallisessa asennossa ja soittivat ambulanssin. Olimme Salossa, sairaalaan oli matkaa vain kolme kilometriä. Ambulanssi oli hetkessä paikalla.

Ambulanssi kurvaisi Salon päivystykseen. Siellä minut työnnettiin paareilla röntgeniin. Hoitaja oli jo tilannut Kela-taksin ovelle, kun tuli kertomaan, että tästä on nyt lähdettävä Turkuun. Sen verran köpelösti oli käynyt. Kaikki sujui tehokkaasti, nopeasti ja silti kiireettömän tuntuisesti. Päivystyskäynnistä jäi hyvä ja turvallinen tunne.

Kun istuin Salossa Kela-taksiin, oli viikko siihen, kun tieto Salon sairaalan yöpäivystyksen lopettamisesta varmistui.

Vajaan tunnin päästä olin Turussa, jossa sitten olikin eri meininki. Taksinkuljettaja saattoi minut päivystyksen aulaan, jossa oli aikamoinen härdelli. Lääketokkurassa tuntui kuin olisin eksynyt kansainväliselle lentokentälle, enkä tiennyt, mihin pitäisi mennä. Äänimaailma oli hälyinen. Ambulansseja ja takseja ajoi ovelle. Ihmisiä tuli ja meni. Penkeillä istui uupuneen näköistä porukkaa. Väsyneiltä näyttivät myös hoitajat. Muistihäiriöinen mamma kävi kysymässä hoitajilta samaa asiaa uudestaan ja uudestaan.

Minä onnekas pääsin jonon ohi. Kun röntgen oli jo otettu Salossa, hoitaja kirjasi tiedot koneelle ja ohjasi sitten ortopedille. Lääkäri totesi, että käsi on leikattava, mutta tänä iltana siihen ei löydy aikaa.

Lisää lääkettä, taas Kela-taksiin ja sillä Uuteenkaupunkiin. Taksinkuljettaja kertoi, että hän ajaa usein Turusta Uuteenkaupunkiin, kun potilas ei ole saanut täältä Kela-taksia.

Olin kotona kahdeksan tuntia sen jälkeen, kun olin kaatunut. Kotona puoliso jo odotteli ja se tuntui hyvältä. Lääkehuurussa ja käsi kantositeessä olisi ollut tympeää mennä tyhjään kotiin.

Jo samana iltana kymmenen jälkeen Tyksistä soitettiin, että Turussa pitäisi olla jälleen aamukahdeksalta. Leikkausaika oli järjestynyt sittenkin yllättävän nopeasti. En tiedä, olisiko Kela-taksia saanut niin pian. Mies lähti viemään Turkuun.

Sairaalassa kaikki sujui kuin Strömsössä. Vuodeosastolta paikka, leikkaukseen ja parin yön jälkeen kotiin. Sain mukaani paperin, jossa oli ajat parin kuukauden päähän röntgeniin ja ortopedille Turkuun. Vakka-Suomen sairaalasta tuli kirjeellä kutsu fysioterapiaan kuuden viikon päästä.

Turun päivystyksessä käy vuosittain noin 120 000 potilasta. Jokaisen kokemus on erilainen, mutta monella tuttavalla on sama kokemus kuin itsellä: Varhan palveluketju toimii erikoissairaanhoidossa hyvin, mutta Turun päivystyksen ruuhka hirvittää. Minkälainen se on, kun Salon yöpäivystyksenkin potilaat päätyvät Turkuun?

Myös terveyskeskuksissa on painetta. Lääkäripulaa ratkotaan lisäämällä hoitajien vastuuta.

Aluevaalit on huhtikuussa. Jos haluat hyvää hoitoa, valitse ehdokas, jolla on älliä järkeillä, ja sisua puuttua siihen, miten palvelut järjestetään – ja käy hyvä ihminen äänestämässä.

Teija Uitto

Kirjoittaja on käynyt Turun päivystyksessä saattajana viimeksi vuosia sitten.