Vaatimattoman näköinen lintu on elänyt ihmisasutuksen läheisyydessä tuhansia vuosia. Arvellaan, että alkuaan varpunen olisi lajina kotoisin Lähi-Idästä tai Aasiasta. Se on levittäytynyt maanviljelyskulttuurin laajentuessa ihmisen mukana suureen osaan Euraasiaa ja Pohjois-Afrikkaan. Ihmiset ovat vieneet varpusta muualle Afrikan mantereelle Saharan eteläpuolelle, Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan sekä Australiaan.
Kosmopoliitti lintu on eriytynyt useiksi eri alalajeiksi. Tutkijat eivät ole aivan yksimielisiä alalajien ja lähisukuisten lajien määrästä, sillä useampi varpuslaji näyttäisi pystyvän risteytymään keskenään. Meillä esiintyviä lajeja ovat varpunen ja pikkuvarpunen. Lisäksi maassamme on tehty yhdeksänkymmentäluvulla yksi havainto pensasvarpusesta.
Suomessa varpusta tavataan koko maassa ihmisen seuralaisena. Maaseudulla varpunen asustaa maatilojen ja kartanoiden pihapiireissä, mutta ei asumattomissa erämaissa. Ihmisen kumppanina elämiseen sopeutunut eloisa varpunen on niin tuttu, että siihen ei välttämättä tule kiinnittäneeksi huomiota.
Pensasaidan suojista kuuluva tomera sirkutus kuuluu miltei ympäri vuoden ja ilahduttaa ohikulkijaa.
Euroopan varpusilla menee yleisesti ottaen huonosti. Varpusten määrä on vähentynyt jyrkästi Suomessakin. Vuonna 2015 laji luokiteltiin maassamme vaarantuneeksi, neljä vuotta myöhemmin sen luokittelu muutettiin jo erittäin uhanalaiseksi.
Varpusen vähenemiselle on esitetty useampia syitä. Yhtenä pidetään yleisen hygienian ja kaupunkirakentamisen muutoksia. Varpunen on pääasiassa siemensyöjä. Puistojen ja pihojen siistiminen vähentää rikkoina pidettävien luonnonkasvien siemeniä, kun kasvit kitketään tai niitetään pientareilta. Risukkojen ja pensaikkojen siistiminen vähentää myös varpusten suojapaikkoja.
Rakennusten koloihin ja syvennyksiin pesänsä rakentava varpunen ei ole muiden kaupunkilintujen tapaan siirtynyt suosimaan linnunpönttöjä. Kun taloja rakennetaan aiempaa tiiviimmiksi ja pesäkoloja löytyy yhä vähemmän, voi tämäkin vaikuttaa varpusen harvinaistumiseen. Vähentyneellä talviruokinnalla ja hyönteismyrkyillä saattaa olla myös oma osansa.
Varpuset ovat enimmäkseen paikkalintuja. Niinpä muutokset niiden elinympäristössä vaikuttavat nopeasti lintujen hyvinvointiin.
Kiinassa ajateltiin 60-luvulla erheellisesti, että varpuset tuhosivat viljasatoja. Kansallinen kampanja pyrki tappamaan kaikki varpuset. Pesiä ja munia tuhottiin, aikuisia lintuja tapettiin. Eräs hurjimmista varpusten vainoamiseen käytetyistä keinoista oli kattilankansien paukuttaminen ja muun metelin ylläpitäminen jatkuvasti siten, että linnut lopulta nääntyivät uupumuksesta.
Kiinan varpusten tuhoamiskampanja johti lopulta entistä pahempiin ongelmiin, kun viljasatojen tuhohyönteiset pääsivät valloilleen. Yleinenkin laji voi olla tietämättämme tärkeässä roolissa luonnon tasapainon ylläpitäjänä tai mittarina.
Kirjoittaja: Lily Laine