Uudenkaupungin koulujen oppilasennuste näyttää laskevalta, joten lähivuosina on tehtävä väistämättä päätöksiä kouluverkon suhteen. Tästä ovat yhtä mieltä Uudenkaupungin Sanomien kuntavaalien ehdokassarjan ensimmäiseen kyselyyn vastanneet ehdokkaat.
Huhtikuussa järjestettävien kuntavaalien ehdokasasettelu on vielä kesken, mutta kysyimme kantoja kouluteemaisiin kysymyksiin kokoomuksen ehdokkaalta Elina Risuselta, sdp:n Jaana Reijonsaari-Korsmanilta, sitoutumattomana keskustan ehdokkaaksi lähtevältä Mirkka Alilaurilalta sekä perussuomalaisten Mikko Saarelta.
– Ennusteissa lasten lukumäärä on laskeva ja päätöksiä varsinkin alakouluverkon ja koulurakennusten suhteen on tehtävä lähivuosina, Risunen toteaa.
Reijonsaari-Korsman lisää, että ennusteiden toteutuessa on edessä kouluverkon tiivistäminen.
– Tiivistys pitää kuitenkin tapahtua lapsen etua ajatellen, eikä pelkästään talousnäkökulmasta. Jäljelle jäävissä kouluissa ryhmäkoot eivät saa kasvaa liian suuriksi, hän toteaa.
Alilaurila sanoo, että ennusteissa ei voida ottaa huomioon kaikkia muuttujia. Hän lisää, että oli kyseessä sitten itsensä toteuttava tai itsensä kumoava ennuste, olisi silti mahdollista edistää muuttoa Uuteenkaupunkiin ja tehdä kaupungista houkuttelevampi.
– Miten viestiä kaupungistamme ja sen osista asuinympäristönä? Kultakin liitosalueelta pitää löytyä alakoulu ja tarvittaessa ne voivat erikoistua hyödyntämään oman alueensa erityispiirteitä, Alilaurila lisää.
Saari nostaa kouluverkkoasiassa esille Hakametsän koulun. Saaren mukaan sen oppilaat olisi mahdollista siirtää muihin kouluihin, joissa on myös laadukkaat oppimisympäristöt ja riittävästi tilaa.
– Tämä säästää peruskorjauskustannuksissa ja vapauttaa varoja opetuksen laadun parantamiseen, Saari summaa.
Kaupungin opetus- ja kasvatuslautakunta määrittelee aloittavien koululuokkien ryhmäkoot. Eri tutkimusten mukaan pienemmät ryhmäkoot parantavat lasten oppimistuloksia, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Risunen sanoo, että luokkakoot ovat kaupungissa maltillisia, eikä painetta ryhmien kasvattamiselle ole.
– Esteenä ovat niin opetustilojen koko kuin opetuksen järjestäminen, Risunen lisää.
Alilaurila sanoo, että luokkakokoon voi vaikuttaa useampi tekijä, mutta tärkeintä on työrauha sekä oppilaille että opettajille. Hän muistuttaa esimerkiksi, että yli puolet Uudenkaupungin perusopetuksen oppilaista on kokenut kiusaamista tai syyllistynyt kiusaamiseen.
– Luku ei mairittele. Resursseja pitää tarvittaessa löytyä pienempiin luokkiin. Luokkakoon kasvaessa opetushenkilöstö ei aina tunnista erityistä tukea tarvitsevia oppilaita ajoissa, Alilaurila toteaa.
Saari sanoo, että alakoulussa sopiva luokkakoko olisi 15–20 oppilasta. Se takaisi opettajalle aikaa yksilölliseen ohjaukseen ja perustaitojen tukemiseen.
– Yläkoulussa sopiva luokkakoko on 20–25 oppilasta, sillä oppilaat ovat itsenäisempiä ja suuremmat ryhmät toimivat hyvin aineenopettajamallissa, Saari kertoo.
Saari jatkaa huomauttamalla, että luokkakoko on suoraan suhteessa käytettävissä olevaan rahaan ja kaupungin taloudelliset resurssit tulisi kohdentaa opetukseen ja oppilaiden hyvinvointiin sen sijaan, että rahaa käytetään ylimitoitettuihin rakennus- ja infraprojekteihin.
Reijonsaari-Korsman toteaa myös, että alakoulussa tavoitteena voisi pitää noin 20 oppilaan ryhmäkokoa ja yläkoulussa korkeintaan 25 oppilaan ryhmiä.
– Näin taataan se, että kasvun ja oppimisen palveluille turvataan riittävä rahoitus ja jaetaan resurssit oikein. Maksimiluokkakoko pitäisi turvata myös lailla riittävän pieneksi, jotta luokkakokojen nostoa ei käytetä säästämiseen kunnissa, hän huomauttaa.
Mediassa ja koulumaailmassa on puhuttu paljon inkluusiosta eli siitä, että oppilaat ovat samoissa ryhmissä, mutta esimerkiksi koulunkäyntiavustajien määrää kasvatetaan. Kuinka Uudenkaupungin tulisi varmistaa riittävä tuki myös erityisen tuen tarpeessa oleville oppilaille?
– Jokainen oppilas on yksilö ja myös tukitoimissa on huomioitava hänen tarpeensa. Ei ole yhtä oikeaa ratkaisua. Monet lapset hyötyvät koulunkäyntiavustajan tuesta ja tärkeintä on tukea lasta tämänhetkisissä haasteissa, Risunen sanoo.
Reijonsaari-Korsman huomauttaa, että inkluusio sopii osalle tuen tarvitsijoista, mutta ei läheskään kaikille.
– Pienluokkia ja erityisopetusta on syytä lisätä kunnassamme. Pedagogisten arvioiden tekoon on annettava aikaa ja tarvittava rahoitus. Lisätuki on sekä tuentarvitsijan että muiden luokassa olevien oppilaiden etu, Reijonsaari-Korsman lisää.
Alilaurila toteaa, että inkluusio voi resurssien puutteessa haitata pahimmillaan kaikkien oppimista.
– Kustannustehokkuudenkin kyseenalaistan, mutta koulunkäynninohjaajien työtä arvostan. Opetuksen huolellinen suunnittelu on tärkeää, jos luokassa on jatkuvasti monta opettamassa, Alilaurila sanoo.
Saari sanoo, että Uudessakaupungissa olisi lisättävä erityisopetusta ja pienluokkia, koska kaikki oppisivat paremmin pienessä luokassa.
– Niille oppilaille, joilla on oppimisvaikeuksia tai erityistarpeita, on rauhallinen ja yksilöllinen oppimisympäristö välttämätön. Myös koulunkäyntiavustajien määrästä on huolehdittava, Saari tiivistää.
