Tämän 50 vuoden aikana sukupuolten välinen tasa-arvo on edistynyt merkittävästi, erityisesti Suomessa.
Suomi antoi kolmantena maana maailmassa ja ensimmäisenä Euroopassa naisille äänioikeuden vuonna 1906. Samalla naisille sallittiin oikeus asettua ehdolle vaaleissa ja ensimmäiset naisparlamentaarikot valittiin 1907.
Presidentti Tarja Halonen rikkoi viimeisenkin lasikaton, kun hänet valittiin vuonna 2000 ensimmäisenä naisena presidentiksi.
Silti Marinin hallituksen naisviisikko herätti vielä kansainvälistä kiinnostusta.
Monella muulla mittarilla naisten tasa-arvo ei ole kehittynyt yhtä nopeasti. Esimerkiksi naimisiin mennessä naisen oli otettava miehen sukunimi vielä 1980-luvun alussa. Vasta vuonna 1994 avioliitossa tapahtuneesta raiskauksesta tuli rikos.
Naisten vapaaehtoinen asepalvelus tuli mahdolliseksi 1995.
Palkkatasa-arvo ei ole toteutunut vieläkään. Suomessa naisen palkka oli vuonna 2020 keskimäärin 84 prosenttia keskiarvopalkasta.
Euroopan parlamentin selvityksen mukaan naiset ansaitsevat EU:ssa keskimäärin 12,7 prosenttia vähemmän kuin miehet palkkatöissä. Suurimmat palkka-erot ovat Virossa, Itävallassa ja Saksassa.
Naisia on johtotöissä vähemmän kuin miehiä, ja naisjohtajien tuntiansiot ovat EU-tasolla 23 prosenttia pienemmät kuin miesjohtajien.
Naiset tekevät keskimäärin enemmän palkatonta työtä, esimerkiksi kotitöitä ja lastenhoitoa. Tilanne on kuitenkin muuttumassa. Miehet osallistuvat kotitöihin ja haluavat viettää enemmän aikaa lasten kanssa.
Tasa-arvon toteutuminen vaatii asennemuutosta meiltä kaikilta, myös naisilta. Pitää hyväksyä, että toisen tekotyyli on erilainen. Kun hellapoliisit ja pirttihirmut väistyvät, miehet viihtyvät myös keittiössä.
Teija Uitto