Jos suurin kritiikki on kohdistunut uimahallin pukuhuoneen penkkeihin, rakennuksen suunnittelun voi sanoa osuneen napakymppiin. Niin pienestä fiilauksesta on kyse.
Onnistumisen takana on paljon työtä – ja myös vähän onnea.
Wintterin pääarkkitehtina toiminut Airi Vesala kertoi haastattelussamme (US 11.3.), miten hienosti käyttäjiä Uudessakaupungissa kuultiin. Vaikka käyttäjiä on kuultu monissa muissakin hankkeissa, täällä yhteistyö oli poikkeuksellisen tiivistä.
Wintterin suhteen kävi myös tuuri. Kun taloa alettiin suunnitella, avoimia oppimisympäristöjä oli rakennettu eri puolille Suomea. Niiden kehuttiin tukevan ilmiöoppimista.
Moderni ratkaisu kiinnosti tietenkin myös täällä. Pian alkoi kuitenkin kuulua sieltä ja täältä, että ratkaisu ei olekaan niin hyvä.
Vesalan mukaan tilaajan eli kaupungin tahtotila kiteytyi nopeasti siihen, että avoimia oppimisympäristöjä ei rakenneta. Se oli hyvä päätös. Nyt muualla, esimerkiksi Turussa ja Helsingissä, avoimia tiloja sisältäneitä kouluja joudutaan korjaamaan.
Sen sijaan Wintterissä on nyt rauhalliset, muunneltavat ja silti nykyaikaiset tilat.
Onni oli matkassa jo hankkeen starttiviivalla, kun kaupunki ja SRV-yhtiö tekivät sopimuksen rakentamisesta juuri ennen kuin rakentamisen kustannukset lähtivät nousuun.
Jos sopimus olisi tehty vaikka vain muutamia kuukausia myöhemmin, Wintterin hintalappu olisi ollut paljon isompi.
Harva rakennushanke menee niin hyvin maaliin kuin Wintteri. Onnistuminen ei perustunut vain tuuriin, vaan vanha sananlasku ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” toteutui Wintterissä.
Teija Uitto