Päätöksenteko on haastavaa. Tulevaisuuden olosuhteita ei voi tietää varmaksi, vaan ratkaisut pitää tehdä aiemman kokemuksen ja parhaan arviointikyvyn varassa. Monesti valintatilanteissa on mukana ristiriitaisia tekijöitä. Vastakkain voivat asettua myös lyhyen ja pidemmän aikavälin hyödyt – pikavoitto nyt vai sijoitus tulevaisuuteen?
Moni ratkaisu on koodattu yksilön geeneihin, jolloin tietynlaiset olosuhteet laukaisevat ennustettavan reaktion. Esimerkiksi lämpötilan ja valon muutokset vaikuttavat siihen, milloin talvilepo päätetään. Horrostavat eliöt heräilevät lisääntyvän valon ja lämmön seurauksena ja kasvien talvilepo päättyy.
Eliöiden sopeutuminen ympäristöönsä on tärkeässä roolissa ajoituksen onnistumisessa. Suomen pohjoinen sijainti ja vaihtelevat ankarat sääolosuhteet ovat karsineet luonnostamme lajit, jotka eivät ole sopeutuneet. Ne, joiden perimään on valikoitunut sopivin tapa reagoida, ovat selvinneet.
Lumisiin talviin sopeutuakseen useat eläimet vaihtavat erilaiset ruskean sävyiset turkkinsa paksumpaan valkoiseen talvikarvaan. Talviturkki lämmittää ja tarjoaa lumisessa maisemassa suojaa pedoilta. Pakkasilta suojautuvat lehtipuut pudottavat syksyllä lehtensä, hidastavat elintoimintojaan ja muokkaavat mahlaansa sokeripitoisemmaksi, jotta se ei jäädy niin herkästi.
Maaperän siemenpankissa uinuvat siemenet aktivoituvat itämään kevään sulamisvesien, lämpötilan ja valon myötä. Osa siemenistä ei kuitenkaan reagoi ympäristön vihjeisiin vaan voi viettää jopa vuosikymmeniä maaperässä itämiskykyisenä.
Hyvin sopeutuneiden lajien päätöksenteko perustuu monesti useampaan ympäristöstä tulevaan viestiin ja niiden yhteisvaikutukseen.
Entä sitten muuttolinnut? Kaukaa muuttavilla linnuilla ei tietenkään ole käytössään sääpalveluita tai muuta ajantasaista tietoa Suomen säästä. Ne voivat ajoittaa keväiselle muuttomatkalleen lähtöä talvehtimisalueiden olosuhteiden mukaisesti. Parvimuuttajat oppivat oikeaa ajoitusta myös vanhemmilta ja kokeneemmilta yksilöiltä. Muuttajat voivat myös viivytellä matkallaan tai matkata jonkin verran takaisin päin, jos ne havaitsevat kevään viivästyvän.
Keväällä liian ajoissa oleminen voi kostautua takatalven iskiessä. Lumipyryn ja pakkasjakson keskelle havahtuminen tai muuttaminen vaikeuttavat ravinnon löytämistä. Kukkimaan erehtyville kasveille ei löydy pölyttäjiä eivätkä kukatkaan välttämättä selviä. Aloitettu pesintä saattaa keskeytyä ja jälkeläiset tuhoutua.
Toisaalta liika viivyttelykään ei ole hyväksi, sillä Suomen kesä ja kasvukausi on lyhyt. Aikailevan yksilön lisääntyminen ja kasvu jäävät herkästi jo seuraavan talven jalkoihin. Oikea ajoitus on ratkaisevan tärkeää.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala