Laitilassa koettiin silti kummallinen turistiryntäys yhtenä maaliskuun harmaana viikkona (LS 14.3.). Yhden viikon aikana kaupunkia kiersi 500 turistia, siis kaksi bussilastillista per päivä. Yhtälö tuntuu kummalliselta, kun eihän Laitilassa tapahdu maaliskuussa mitään erikoista: ei ole Munamarkkinoita, ei Jazzkukkoa. Silti bussiyhtiö kuljetti Laitilaan turisteja viikon ajan.
Kummallinen turistiryntäys perustui matkailun hauskaan ilmiöön, sokkomatkoihin. Matkatoimistot ja yhdistykset järjestävät matkoja, joihin osallistuvat eivät etukäteen tiedä, mikä on määränpää.
Laitilaan suuntautuneella sokkomatkalla kävikin hauska sattuma. Yksi matkalaisista oli lähtenyt Kalannista Poriin osallistuakseen sieltä ystävänsä kanssa sokkomatkalle. Kun bussi pysähtyi, etappina olikin tuttu naapurikaupunki Laitila.
Se mielikuva, että pienessä kunnassa ei ole mitään tarjottavaa turisteille talvikaudella, osoittautui sokkomatkalla vääräksi. Laitilaan matkanneet 500 turistia olivat reissuun tyytyväisiä. Matkaohjelmassa oli ruokailu Louhenlinnassa, vierailu Laitilan Wirvoitusjuomatehtaalla, kiertoajelu keskustassa, sekä oppaan johdolla tutustuminen kahteen kylään, Untamalaan ja Soukaisiin.
Sokkomatkailu tekee näkyväksi sen, etteivät matkailijat odota aina mitään suurta ja ihmeellistä. Pienemmätkin kohteet kiinnostavat, kun joku osaa vain ne esitellä.
Uusikaupunki on kesällä kauneimmillaan, silti matkailijoita käy kaupungissamme ympäri vuoden. Ja onhan täällä paljon kohteita, joita voi esitellä keskellä pimeää marraskuuta: tehdaskierrokset, museot, taidenäyttelyt, Wintteri ja vaikkapa yli 100-vuotias Kuvala.
Matkailukausi on ilahduttavasti alkanut venyä ympärivuotiseksi.
Teija Uitto