Käytännössä arkisen havainnoinnin perusteella yhtä pitkä päivä ja yö osuu muutamaan päivään ennen kevätpäiväntasausta. Tämä johtuu siitä, että auringonnousu määritellään tähtitieteellisesti siksi hetkeksi, kun aurinko on jo puoliksi noussut horisontin yläpuolelle. Lisäksi maan ilmakehän ominaisuudet vääristävät aistinvaraisia havaintoja. Nousevan auringon valo taittuu ilmakehän läpi matkatessaan. Sen seurauksena näemme auringon nousevan jo hieman ennen kuin se oikeasti on kohonnut horisontin yläpuolelle.
Eteläisessä Suomessa siirrytään kevätpäiväntasauksen aikoihin usein termisen kevään puolelle, eli vuorokauden keskilämpötila jää nollan asteen yläpuolelle. Lumi ja jää sulavat hiljalleen, eikä mahdollisesti satava uusi lumi enää jää lämpenevään maahan pidemmäksi aikaa.
Vanha sanonta kuvailee kevätpäiväntasausta niin, että silloin on ’tasain päivä, tasain yö’. Päivään liittyy erilaisia uskomuksia. Ennen kevätpäiväntasausta alkanut teeren soidin enteili lumisateita keväälle, tasauspäivän jälkeen alkava soidin taas kirkkaita kevätilmoja. Myös kirkas täysikuu ennen tasausta lupasi hyvää säätä, tasauksen jälkeinen kuutamo puolestaan hallaöitä.
Lisääntyvä valo vaikuttaa luonnossamme pohjoisiin oloihin sopeutuneisiin lajeihin. Monilla eläimillä se käynnistää keväisen kiima-ajan. Kasveilla valo on lähtölaukaus talvilevon päättymiselle.
Kevään valo tuntuu monesta ihmisestäkin ihanalta. Tiedetään, että lisääntyvä valon määrä tahdistaa kehomme vuorokausirytmiä pimeän talven jälkeen. Usein tämä parantaa yöunen laatua, joka on voinut kärsiä talvella. Valon lisääntyminen saa aikaan hormonitasapainon muutoksia, kun kehon testosteronin ja aivojen serotoniinipitoisuudet kasvavat. Ihmisistä tulee herkemmin toisten seuraan hakeutuvia ja sosiaalisempia.
Valo voi aiheuttaa myös erilaisia haasteita. Kirkkaat auringonsäteet saattavat laukaista migreenin tai syventää jo valmiiksi masentuneen mieltä. Luonnossa kevään valoisuuden myötä kohonneet UV-pitoisuudet tarkoittavat sitä, että eliöt ovat alttiina sen aiheuttamille palovammoille ja vaurioille. Puhkeavat uudet lehdet ja versot ovatkin suojautuneet säteilyltä punertavin värisävyin, jotka monesti haalistuvat kasvun edetessä.
Eläimillä on liialliselta UV-säteilyltä suojaavat turkit, sulat ja suomut. Ihmisen tavoin monet muutkin lajit tuottavat auringonvalon avulla elimistössään sen toiminnalle tärkeää D-vitamiinia. Pitkän talven jälkeen auringossa oleilu on niille tärkeää. Vaihtolämpöiset ja talvihorroksesta heräävät matelijat ja sammakkoeläimet myös lämmittelevät auringossa kehonsa toimintakuntoiseksi.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala