Verstaalla on haastatteluhetkellä noin 40 satulaa odottamassa tarkastusta tai korjausta. Satulasepän työtehtäviin kuuluu esimerkiksi rungon tarkastuksia, toppaustöitä ja vastinhihnojen vaihtoja. Töitä riittää viikon jokaiselle päivälle, vaikka Kylä-Kaila onkin vuosien aikana kehittynyt nopeaksi.
– Eri satulamalleissa on eroja. Jotkut saa avattua ja suljettua nopeammin kuin toiset. Noin 20–35 satulaa viikossa on normaali määrä, 30–40 satulaa on jo tosi hyvin.
Vuositasolla Kylä-Kaila arvelee noin tuhannen satulan kulkevan hänen käsiensä kautta. Satulatyöt tehdään käsin, joten työ on käsille raskasta. Lisäksi työ vaatii täsmällisyyttä ja tarkkuutta.
– Tätä ei välttämättä pysty ihan eläkeikään asti tekemäänkään. Myöhemmin voisi olla kiva opettaa tähän työhön seuraaja, Kylä-Kaila pohtii.
Suomessa ei ole varsinaista satulaseppäkoulutusta. Kylä-Kaila on lapsesta lähtien ollut kiinnostunut käsitöistä ja yhdeksännen luokan TET-harjoittelun hän suoritti Ypäjän Hevosopistolla.
– Pääsin silloin käymään valjasverstaalla ja ehkä siitä se ajatus jäi, hän miettii.
Hän aloitti perustutkinnon hevosvarusteiden valmistamisesta Hevosopistolla vuonna 2004.
– Siinä oppi hyvin nahan käsittelyä ja käsinompelua. Teimme esimerkiksi suitsia, rintaremmejä ja mäkivöitä, mutta satulaan liittyviä asioita ei peruskurssilla juuri käsitelty.
Omien hevosten satuloita toppaamalla Kylä-Kaila haki oppia omaan työhön.
– Tätä työtä on vain pakko tehdä, jotta oppii. Tässä oppii myös koko ajan lisää, hän sanoo.
Satula- ja muiden varustetöiden lisäksi Kylä-Kaila valmistaa ja myy verkkokaupassaan kaulapantoja.
– Se on enemmän sellainen oma mielenvirkistystyö, hän hymyilee.
Vuodesta 2013 lähtien Ypäjällä on voinut opiskella valjassepäksi. Kylä-Kaila valmistui kyseiseltä koulutuslinjalta kesällä 2014.
– Meitä oli opettamassa englantilainen Kay Hastilow , jolla on kymmenien vuosien kokemus satulatöistä.
Kylä-Kaila kertoo saaneensa hevoshulluuden verenperintönä, sillä perheessä ja lähisuvussa on harrastettu hevosia. Ensimmäisen poninsa hän sai 8-vuotiaana yhdessä vanhemman sisarensa kanssa. Sekä varusteet että ihmisten suhtautuminen varusteiden sopivuuteen ovat muuttuneet niiltä ajoilta.
– Silloin ei samalla tavalla sovitettu tai topattu satuloita kuin nykypäivänä. Satulatkin olivat 30 vuotta sitten aika kökköjä, vaikka jotkut laadukkaat merkit ovat ajattomia ja kestäviäkin.
Silti yhä edelleen hevosihmisten suurin synti satuloiden kohdalla on Kylä-Kailan mukaan se, että satuloita topataan ja tarkistetaan liian harvoin.
– Toppaukset pitäisi tarkastaa vuoden välein. Toisinaan tulee vastaan yli 10 vuotta vanhoja satuloita, joita ei ole koskaan topattu tai tarkastettu. Olisi tärkeää saada vialliset satulat korjattua tai kokonaan pois käytöstä.
Toisaalta Kylä-Kailan työmäärästä näkee, että ihmiset huolehtivat varusteistaan koko ajan enemmän.
– Niin paljon saa tehdä kuin vain ehtii, eikä tätä työtä voi tekoäly tai robotitkaan korvata, hän sanoo.
Työn parhaaksi puoleksi hän mainitsee tyytyväiset asiakkaat ja hyvinvoivat hevoset, kun ongelmia saadaan ratkaistua esimerkiksi satulan korjauksella tai toppauksella.
– Rakastan tätä työtä, ja olen onnellinen ja kiitollinen Satula.comille pitkästä yhteistyöstä. Se on ollut minulle lottovoitto.
Sanni Artiola
