Näinä aikoina medioissa, niin painetussa kuin sähköisessäkin, kohtaa värikästä ja vahvastikin kantaa ottavaa kirjoittelua niin hyvinvointialueiden kuin myös kuntien palveluista. Hyvinvointialueita koskeva kirjoittelu on usein sote-ammattilaisten käsialaa.
Mielenkiintoista on se, että kirjoitukset saattavat olla hämmästyttävän paljon toisistaan poikkeavia. Perustuvatko ne faktoihin vai siihen, että asioista on eri näkemyksiä, todennäköisesti sekä että. Esimerkiksi hoitoalan ammatillisuus ei välttämättä takaa sitä, että esittäjän näkemys olisi ainoa oikea. Tosiasioihin vetoaminen on ymmärrettävää mutta hämmästyttävän usein tuntuu siltä, että lähdetietoa tai käytännön kokemuksia tulkitaan eri tavoin. Halutaan vaikuttaa esimerkiksi äänestäjiin.
Käydyissä sote-keskusteluissa on varsin usein arvosteltu eri tahoja, mm. päättäjiä. Vakavasta ikäihmisten hoitoresurssien puutteesta saatetaan syyttää päättäjien tahdon puutetta tai arvovalintoja. Syyttää voi mutta jos fakta on se, että puute on rahasta ja valtion menojen leikkauksista, on syytöksillä enemmänkin mielipidepohja kuin todellisuuspohja.
Fakta on se, että alan asiantuntijoiden tutkittu ja perusteltu näkemys hyvinvointialueiden alijäämien maksuaikataulun pidennyksestä olisi välttämätöntä. Siinäkin on kyse rahasta. Maan hallitus ei siihen näy myöntyvän, joten kyse on rahan puutteesta. En halua provosoida vaan enemmänkin painottaa sitä, että hyvinvointialueiden rahoituksen puute on yhteisesti tunnustettava olotila eikä pitäisi aiheuttaa keskusteluissa vastakkainasettelua.
Maan hallitukselle talouden hoito on toisaalta faktaa toisaalta myös arvovalinta. Se on politiikkaa, ainoaa oikeata ratkaisua ei siihen ole. Jos on sitä mieltä, että isot leikkaukset ja tiukka taloudenhoito on ainoa oikea vaihtoehto, on silloin itse asiassa kyse myös mielipiteestä, ei faktasta. Faktaa on heikko talous mutta tilanteen hoitamiseksi on erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Ahdistavaa on samalla se, että taloutta korostettaessa, laaja sote-alan henkilöstö joutuu tuntemaan syyllisyyttä resurssien vajavuudesta aiheutuvasta hoitovajeesta.
Otsikossa kysyttiin, miltä äänestäjistä keskustelujen luonne tuntuu. Itse mielelläni perustan näkemykseni kokemukseen, tietoon sekä mielellään riittävään arviointi- ja harkintakykyyn ennen mielipiteen kertomista. Saatan onnistua tai epäonnistua viestinnässäni koska kuulija voi ymmärtää tai haluaa ymmärtää sen eri tavoin.
Äänestäjille ei voi eikä saa puhua ns. kevyitä. Tämä saattaa olla tyypillistä poliittisessa vaikuttamisessa, mitä juuri vaalien alla käydään puhumattakaan äänestäjille annettavista lupauksista. Niillä ei välillä tunnu olevan rajaa. Niin taikka näin, demokratian peruskivi, vaalit ovat ovella. Äänestäessä voi pyöriä mielessä kysymys, miten varmistan ehdokkaan läpimenon? Niinpä, mietitään sitä!
Jukka Alkio
kunnallisneuvos,
kaupunginvaltuutettu, Varhan varavaltuutettu ja henkilöstöjaoston jäsenehdolla Laitilan kuntavaaleissa ja Varsinais-Suomen
aluevaaleissa