Nelisenkymmentä vuotta siihen meni, mutta nyt Jukka-Pekka ”Jukitsu” Hyytiä on valmis esittämään itse sanoittamiaan lauluja. Hän on valmistellut musiikin säveltämisestä vastanneiden uusikaupunkilaismuusikoiden kanssa Mies. Miksi? -nimisen musiikillisen show´n, jossa kerrotaan tragikomedian hengessä kolmen miehen tarinaa.
– Luvassa on 15 minun sanoittamaani ja jätkien säveltämää ja sovittamaa kappaletta. Olen jo pitkään halunnut tehdä sanoituksia, mutta en ole siihen jostain syystä aiemmin kyennyt, Hyytiä kertoo.
Hyytiä on vuosikymmenten aikana laulanut muiden tekemillä sanoilla eri kokoonpanoissa. Musiikkipiireissä hän on tullut tunnetuksi bilebändi Dinturistin punahaalarisena keulakuvana, joka veivasi bändin kanssa yli tuhat keikkaa. Sen lisäksi Hyytiä on keikkaillut lähellä ja kauempana myös muilla bändinimillä ja eri kokoonpanoilla.
– Yritin jo kouluaikana kasata bändiä ja tehdä biisejä, mutta silloin urheilu ja muut hommat veivät mukanaan, nyt 57-vuotias Hyytiä muistelee.
17-vuotiaana hän hurahti paikallisen teatterin touhuihin ja päätti samalla hetkellä, että hänestä tulee isona näyttelijä.
– Ja alun perin olisin halunnut opiskella puusepäksi, enkä mennä lukioon, mutta koripallokaverit saivat ylipuhuttua minut. En missään vaiheessa ollut huono koulussa, mutta olin melko vilkas ja väärissä asioissa aikaansaava jo silloin, aikuisiällä ADHD-diagnoosin saanut mies kertoo.
Lukion jälkeen elämä on vienyt Hyytiää moneen suuntaan, mutta onpa hän sen jälkeen suorittanut sen puusepän tutkinnonkin.
– Teatteritouhujen sijaan piti melko nopeasti vaihtaa täysipäiväisiin töihin, kun tyttöystäväni, myöhemmin vaimoni, tuli raskaaksi, Hyytiä paljastaa.
Nykyään Hyytiä kuvailee itseään monialaiseksi sekatyömieheksi, joka on pyörittänyt niin kalastus- ja urheiluvälinekauppa Riskilää kuin suunnitellut juhlatilan avaamistakin.
– Viihdyn parhaiten silloin, kun saan kesällä värkätä käsilläni puuhommia. Talviaikoina minua ei työnteko juurikaan kiinnosta, mutta olen esimerkiksi yrittänyt opetella kosketinten soittoa ja sitä laulujen sanoittamista, hän kertoo.
Jossain vaiheessa puolet Hyytiän kuukausipalkasta tuli musiikista, mutta nykyään on toisin. Hänen muusikkokaverinsa tekevät muita töitä päivisin ja keikkakavereita on vaikea löytää.
– Ja en osaa vieläkään itse soittaa, ja olen myös melko surkea myymään keikkoja, joten siksi minunkin on syytä tehdä muita töitä elääkseni.
Hieman ennen korona-aikaa hän hankki kaikki löytämänsä sanoitusoppaat ja luki niitä puolen vuoden ajan aktiivisesti. Useamman oivalluksen jälkeen hän uskalsi yrittää ja kävi läpi vanhoja muistiinpanojaan, joista ei vielä silloin ollut muodostunut kokonaisia sanoituksia.
– Yhdestä kirjasta mieleeni jäi ajatus: jos yhdessä oktaavissa on 12 nuottia ja aika-arvojakin on paljon, niin turhaan pelkään sitä, että tekisin samanlaisia lauluja kuin muut, koska yhdistelmiä on rajattomasti.
Pari vuotta sitten aika oli oikea ja hän rohkaistui käymään sanoitusideoitaan läpi. Hän päätyi esittämään Petri Hatakan kanssa kahdeksan sanoittamaansa laulua.
– Se ei ollut ollenkaan hassumpaa, mutta pääkoppani toimii hieman eri tavalla kuin muilla, joten toimin hyvin fiiliksen varassa ja minulla on aina monta asiaa kesken, joten se touhu sai taas jäädä hetkeksi.
Hyytiän tekemissä sanoituksissa lauletaan muun muassa, että hän haluaisi mennä laulujen maailmaan. Siinä hän paljastaa syvimmät tuntonsa, mutta myös pelkonsa.
– Jos ajaudun sinne laulujen maailmaan kokonaan, niin sitten ei päivätöistä tai arjesta tule mitään. Innostun niin kovasti musiikista, että muut hommat jäävät saman tien, siksi tämä on taiteilua kahden maailman välissä.
Samaan hengenvetoon hän toteaa, että olisi jo tämän ikäisenä syytä uskaltaa tehdä lauluja ja esittääkin niitä. Hyytiä ilmoittaa olevansa todella vihainen itselleen, jos ei vieläkään suunnitelmaansa toteuttaisi.
– Innostuin esimerkiksi Quentin Tarantinon Django -elokuvan loppukohtauksesta ja kirjoitin siitä monta paperillista. Lähetin sanat laitilalaiselle Jyrki ”Jykä” Varjolle ja hetken päästä hän lähetti kitaramusiikkia vastauksena. Sanat sopivat hyvin roots -henkiseen sävellajiin.
Hyytiä on myös saanut laulujen kirjoittamiseen apurahaa Suomen Kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahastolta.
Pian Hyytiä keksi, että hän toteuttaa ”uusikaupunkilaisten jätkien” kanssa show´n. Se ei olisi teatteriesitys, mutta näyttäisi keikalta ja olisi enemmänkin äänikirja musiikilla tai kuunnelma ilman näyttelemistä.
– Siitä syntyi Mies. Miksi? -esitys. Kerromme tarinaa kolmen eri ikäisen miehen kautta ja toiveena on, että musiikki-ilta toimisi niin hyvin, että voisimme esittää sitä vaikka kiertueen verran. On mahdollista, että show´lle tulee jatko-osia uusilla biiseillä, Hyytiä paljastaa.
– Biisit on tehty omien silmien ja korvien takaa seuratusta elämästä. Osa liittyy omaan elämääni ja osa kavereideni kokemuksiin ja mokiin. Sanoituksissa on pähkäilty pitkään sitä, miksi mies tekee sellaista, mitä se pahimmillaan tekee, hän lisää.
Hyytiä laulaa ja hoitaa välispiikit, mutta muuten musiikin sävellyksistä, sovituksista, soittamisesta ja taustalauluista vastaa Nuottistooriyhtye; Kristian Heikkilä ja Eero Laurell ovat lavalla kitaroissa, Kimmo ”Kike” Jokila rummuissa ja Tomi ”Santtu” Systä bassossa.
– Kappaleet ovat teemoiltaan hauskoja tai synkkiä ja rytmiltään nopeita, hitaita, kevyitä tai raskaita. Lupaan, että katsojille ei tule tylsää illan aikana, Hyytiä vinkkaa.
J-P Hyytiä & Nuottistooriyhtye tuovat Mies. Miksi? -esityksen Kulttuurikeskus Crusellin lavalle perjantaina 25. huhtikuuta. Esityksen lipunmyynti on käynnissä.
