Säveltäjämestari Aulis Sallinen täyttää tänään 90 vuotta. Hän vietti ikävuodet yhdeksästä yhdeksääntoista Uudessakaupungissa ja kertoi vuonna 2005 Uudenkaupungin Sanomille antamassaan haastattelussa eläneensä hurjimmat vuotensa täällä. Nyt uudessa monitoimijatalo Wintterissä on yksi musiikkitila nimetty Aulis Sallisen mukaan.
Julkaisemme ohessa Aulis Sallisen 70 vuotishaastattelun, missä hän kertoo muun muassa nuoruusvuosistaan ja suhteestaan Uuteenkaupunkiin.
Haastattelun teki toimittaja Ulla-Maija Paalu ja se on julkaistu ensimmäisen kerran Uudenkaupungin Sanomissa 5.4. 2005.
RATSUMIEHEN SÄVELTÄJÄ AULIS SALLINEN:
HURJIMMAT VUOTENI ELIN UUDESSAKAUPUNGISSA
Ensi lauantaina 70 vuotta täyttävä säveltäjä Aulis Sallinen asui Uudessakaupungissa ikävuodet yhdeksästä yhdeksääntoista.
– Hurjimmat vuoteni elin siellä, sen iän, jolloin ihminen kohtaa tämän maailman.
– Synnyin Laatokan Karjalassa Salmissa, mutta muutimme Uuteenkaupunkiin 1944. Jos minun nyt on sanottava kotikaupunkini, niin niitä on kaksi: lapsuuteni Uusikaupunki ja pääkaupunki Helsinki, jossa nyt osan vuodesta asun.
– Nykyinen Uusikaupunki on loistava kaupunki, nostalgisten käyntieni kohde. Mielelläni osallistun Crusell-viikon konsertteihin, Crusell-valtuuskuntaan valittu Sallinen sanoo.
Kaihoisat muistot liittyvät Aliseenkatuun, jonka varrella Sallisen perhe asui ja vanhaan Uudenkaupungin yhteislyseoon.
– Isäni Armas Sallinen tuli Sakun sahalle metsäpäälliköksi. Kansakouluun tulin kolmannelle luokalle Arvi Palmun oppilaaksi.
Yhteislyseon luokkatoverit viettivät viime vuonna ylioppilaaksi tulon 50-vuotisjuhlaa. Silloiset ystävät ovat yhä ystäviä.
Meksikon pikajunasta Ratsumieheen
Kuuden oopperan ja kahdeksan sinfonian luoja ja maailmankuulu säveltäjä nauraa muistoilleen ensimmäisestä laulunäytelmästään.
– Esitimme lyseon juhlasalissa Reino Helismaan Meksikon pikajuna -laulunäytelmän. Luokanvalvoja Elin Uino taisi olla ohjaajana ja minä toimin musiikillinen johtaja. Luokkakaveri Erich Klotz laulutaidottomana esitti kuuta, joka möllötti vuorten takaa.
Klotz puolestaan muistaa rehtori Arvo Juvalan komentoja tulevalle huippusäveltäjälle.
– Älä hajota sitä pianoa, Juvala kielsi, kun Aulis intoutui soittamaan vähän vauhdikkaammin voimistelusalin pianoa.
Sallinen muistaa muutenkin Uudenkaupungin aikojen vilkasta musiikkitoimintaa.
– Oli erilaisia bändejä ja Toivo Valstan johtama orkesteri. Itse soitin viulua, luokkatoverit Tapio Holvitie selloa ja Olli Heikkala kontrabassoa.
Viulu vaihtui pianoon
Viulun Aulis Sallinen oli saanut jo 9-vuotiaana isältään ja kävi sen jälkeen opiskelemassa soittoa Turussa Irma Nissisen johdolla. Kansakoulun opettajaksi valmistunut Sallinen suoritti sävellysdiplomin Sibelius-Akatemiassa Aarre Merikannon ja Joonas Kokkosen johdolla.
Parin opettajavuoden jälkeen Sallinen toimi radion sinfoniaorkesterin intendenttinä 1960-1970 ja opetti Sibelius-Akatemiassa. Taiteilijaprofessoriksi hänet nimitettiin 1976.
Uran käännekohdaksi muodostui Savonlinnan oopperajuhlissa 1975 kantaesitetty Ratsumies. Samana syksynä sai kantaesityksensä Joonas Kokkosen Viimeiset kiusaukset. Tästä vuodesta alkoi suuri suomalainen oopperabuumi, joka yhä jatkuu.
Sallisella on selvä käsitys, miksi ooppera tuolloin tuli myös ns. suuren yleisön suosioon.
– Teatteriohjaajat, Ratsumiehen tapauksessa Kalle Holmberg ja Sakari Puurunen Viimeisissä kiusauksissa loivat uuden tavan esittää musiikkiteatteria. Myös niiden aiheet kiinnostivat uutta yleisöä.
Uusi tuleminen
Sallisen Ratsumies palaa tulevana kesänä Savonlinnan ohjelmistoon uutena produktiona. Vahvana taustavaikuttajana on Sallisen poika Tuomas Sallinen.
– Uusi sukupolvi esittää ne eri tavalla kuin 30 vuotta sitten. Nyt mitataan teoksen elinkelpoisuus. Partituuri on sama, mutta teatterin kieli muuttuu nopeasti ja tekniikka on huimasti parantunut, säveltäjä sanoo.
Myös Kuningas lähtee Ranskaan kokee uuden tulemisen Helsingin kaupunginorkesterin esittämänä konserttiversiona ylihuomenna torstaina. Silloin se myös levytetään.
– Kuninkaasta oli jo kerran tekeillä elokuva, mutta hanke kaatui. Nyt se toteutuu, taas pitkälti Tuomaksen ansiosta.
Sallinen sanoo viimeiset vuodet tehneensä etupäässä kamarimusiikkia.
– Koko ajan teen päivittäin työtä – se on kuin ilma, jota hengitän.
Jo yli 20 talvea Aulis Sallinen ja puoliso, sopraanolaulaja Maija Lokka-Sallinen, ovat asuneet etelä-Ranskassa.
– Olen säveltänyt Ranskassa kolme oopperaa. Tarvitsen valoa. Olen kuin taskulaskin: kun valo vähenee, akku tyhjenee.
Tällä viikolla ilmestyy WSOY:n kustantamana Sallisen teos Sadepäivän kirjoituksia, jossa yksi luku käsittelee Uuttakaupunkia.
Säveltäjä ei vietä syntymäpäiviään, vaan lähtee matkoille heti Helsingin konsertin jälkeen.