Wahlbergin museotalossa on tällä hetkellä kaikki hieman sekaisin. Syynä tähän on se, että tiloissa tehdään parhaillaan pattereihin liittyvää remonttia, mutta myös se, että edellinen rautateihin liittyvä näyttely on purettu ja kesäkuussa aukeavaa uutta näyttelyä valmistellaan parhaillaan.
– Teemme joka vuosi yhden suuremman näyttelyn. Näyttelyaiheen valintaan on monta syytä, mutta yleensä yritämme miettiä sitä, mikä olisi paikallisesti kiinnostava, mutta erottuisi joukosta myös valtakunnallisesti, Uudenkaupungin museoamanuenssi Jonna Junkkila kertoo.
Museossa huomioidaan myös paikallisten tapahtumien juhlavuodet. Niinpä esimerkiksi museon tuorein näyttely Tulisuitsuinen hepo tulee – Uudenkaupungin 100-vuotias silakkarata tai Uudenkaupungin rauhan juhlavuoteen liittyvät näyttelyt syntyivät vuosijuhlapäivistä.
Kaupungin museonjohtaja Mari Jalavan mukaan rautatieaiheinen näyttely osoittautui yllättävänkin suosituksi, koska se upposi hyvin eri ikäisiin vieraisiin sekä valtakunnallisiin rautatieintoilijoihin.
Viime vuonna Uudenkaupungin kaupungin museokohteiden kävijämäärät kasvoivat 13 prosenttia vuoteen 2023 verrattuna. Kaikkiaan viime vuonna kaupungin museokohteissa kävi yli 7 500 asiakasta.
– Ennen lopullista näyttelyaiheen valintaa kartoitamme myös sitä, mihin aiheeseen liittyvää esineistöä kokoelmissamme jo on. Tietoa keräämme paikallislehtien ja oman arkistomme lisäksi myös muista lähteistä, mutta meillä ei ole aikaa tai resursseja lähteä tiedonhankintaan valtakunnallisiin arkistoihin, Jalava lisää.
Näyttelyn aihe valitaan yleensä myös sen mukaan, mikä aihe tai näkökulma kiinnostaisi sekä paikallisia että muualta tulevia turisteja. Esimerkiksi parin vuoden takainen Kartsalla-näyttely oli suunnattu suoraan entisille uusikaupunkilaisnuorille, jotka saattoivat näyttelyn avulla muistella omia lapsuus- tai nuoruusvuosiaan.
Museon näyttelyn idea tai tarina voi siis liittyä johonkin paikalliseen tarinaan, sukuun, esineeseen, aikakauteen tai ilmiöön.
– Näyttelyn tekeminen on valitsemista, löytämistä ja poisjättämistä. Kaikkea ei voi, eikä tarvitse esitellä kyseisestä aiheesta, joten karsintaa on tehtävä, Junkkila toteaa.
– On hyvä muistaa, että näyttelyt eivät leijaile meille mistään, vaan niiden eteen tehdään useita kuukausia töitä. Materiaalit eivät tule valmiina, vaan niitä etsitään, haetaan ja rakennetaan. Museotyö on paljon muutakin kuin lipunmyyntiä tai opastamista, Jalava lisää.
Tällä hetkellä museossa valmistellaan kesäkuussa aukeavaa Ensimmäisten joukossa -näyttelyä, joka kertoo uusikaupunkilaisista naisista, jotka vaikuttivat 1800–1900-lukujen vaihteessa miesvaltaisilla aloilla. Huomio käännetään paikallisiin kirjailijoihin, lääkäreihin, kauppiaisiin ja valokuvaajiin.
– Näyttelyssä on yleisesti asiaa suomalaisen tasa-arvon kehityksestä, mutta myös paikallisten naisten tarinaa, Junkkila lisää.
Näyttelyn idea lähti vuonna 1878 syntyneestä uusikaupunkilaisesta valokuvaajanaisesta Augusta Olssonista, mutta näkökulmaa haluttiin laajentaa.
– Ja keväällä valmistuneen Wintterin eri tilojen nimethän on osin poimittu paikallisten merkkinaisten mukaan, joten näyttely on siinäkin mielessä ajassa kiinni, Jalava sanoo.
Kunhan näyttelyn idea on valikoitu, keskittyy Junkkila tutkimaan aihetta ja siihen liittyvää esineistöä.
– Minä olen meistä se, joka käsikirjoittaa näyttelyt ja tekee niihin liittyvät tekstit. Käymme lisäksi yhdessä läpi museon kokoelmien esineistöä ja kuva-arkistoja, Junkkila paljastaa.
Vaihtuvia näyttelyitä varten Wahlbergin museotalossa on kolme huonetta. Vitriineihin sommitellaan esineitä museon omista kokoelmista tai esineitä, joita on lainattu joko yksityisiltä keräilijöiltä tai muista museoista.
– Museossamme on vastapäivään oleva kulkusuunta, joten näyttelyt on koostettava sen mukaan joko kronologisesti tai muuten huoneet teematasolla sisustaen, Junkkila lisää.
Jalava muistuttaa paikallisten yhteistyökumppaneiden verkoston tärkeydestä. Museolla ei ole omaa museomestaria, tiedottajaa, graafikkoa tai ääni- ja videosuunnittelijaa, joten se, mihin museon työntekijöiden omat taidot eivät riitä, ostetaan ulkopuolelta.
– Tärkeimpiä yhteistyökumppaneitamme ovat painotöiden tekijä ja keräilijä Asmo Hällfors , rakentaja ja keräilijä Henrik Helpiö ja taiteilija Markus Kotiranta. Lisäksi meillä on muita paikallisia henkilöitä, joilta voimme lainata näyttelyihin esineitä tai joiden kontakteja voimme hyödyntää esineiden hankinnassa, Jalava lisää.
Esimerkiksi rautatieaiheisessa näyttelyssä oli esillä myös ulkopaikkakuntalaisten keräilijöiden esineitä. Jalavan mukaan moni yksityinen on innoissaan, kun he pääsevät tarjoamaan museon näyttelyihin esineitä näytille.
– Se on heille kunnianosoitus ja he ovat ylpeitä keräilytoiminnastaan. Keräilijöissä on myös yhteisöllistä voimaa, hän lisää.
Uudenkaupungin museo tekee eniten yhteistyötä Rauman, Turun ja Naantalin museotoimien kanssa. Esineiden lainauskäytännöt ovat näiden museoiden välillä sujuvia.
– Ja nyt, kun museoesineiden kokoelmat ovat esillä julkisessa Finna-palvelussa, niin lainojen pyytäminen on aiempaa helpompaa, Jalava lisää.
Uudenkaupungin museolla on ikää 130 vuotta, sinä aikana museon työntekijät ovat koostaneet satoja näyttelyitä, jotka ovat olleet esillä muutamista kuukausista vuosiin.
– Korona-ajan myötä siirryimme siihen, että vuosittain kesäkuussa avattava vuoden päänäyttely on esillä seuraavaan kevääseen. Lisäksi päivitämme Wahlbergin museotalon perusnäyttelyä sekä yläkerran meriaiheista näyttelyä, Jalava lisää.
Museossa työskentelee Junkkilan ja Jalavan lisäksi myös museoavustaja Annukka Markela-Välimäki. Jalavan mukaan kaupungin nykyisen museotoiminnan ylläpito kolmella hengellä ja kourallisella kesätyöntekijöitä on vuosittain iso puristus.
– Ei meillä työt lopu, vaikka museo onkin nyt remontin ajan suljettuna. Näyttelyn vaihdon lisäksi teemme tutkimustyötä, digitoimme arkistoja, vastaamme tietopyyntöihin ja valmistelemme luentoja, Jalava lisää.
Kaupungin taloutta on tarkasteltu jo viime vuonna ja tällekin vuodelle on etsittävä säästöjä muun muassa palveluiden ostoista. Säästöt iskevät museossa aukiolopäiviin, mutta myös ulkopuolisilta hankittuihin palveluihin. Mitä museossa tehtäisiin, jos rahasta ei tarvitsisi huolehtia?
– Jos rahaa olisi enemmän, niin haluaisin Wahlbergin museotalosta irrallaan olevan museotilan, jossa olisi muokattavammat näyttelytilat. Silloin meillä olisi kiinteä näyttely porvariskodista, mutta erikseen muuntautuvat näyttelytilat, joissa voisi järjestää myös työpajatoimintaa. Museokävijöiden laajempi osallistaminen olisi sitä nykyaikaa, Junkkila summaa.
Lisäksi toisenlainen museotila takaisi kävijöille nykyistä paremmin esteettömyyden.
– Meillä on sisäpihan kautta tuleva luiska sisälle ja pyörätuolilla kulkevaa on autettava kynnysten yli museokierroksen aikana. Se ei välttämättä ole kävijälle mukava kokemus, Junkkila toteaa.
Osin esteettömyyteen liittyvien haasteiden takia Uudenkaupungin museossa on satsattu myös seinättömän museon toimintaan eli museo tuottaa myös digitaalisia mobiilioppaita ja -pelejä. Niitä käytti viime vuonna noin 6 000 henkeä.
