Ei huolta. Kyllä asiat uusien luottamushenkilöidenkin kanssa etenevät. Demokratia on siinä mielessä vähän monimutkainen asia, että aina ei äänestäjän henkilökohtainen kuluttajansuoja toteudu!
Tyytyväisyys, tai vaihtoehtoisesti pettymys, saattaa johtua osin myös siitä, minkälaisia ennakko-odotuksia sinulla oli ja miten hyvin osasit ennen vaaleja tulkita ehdokkaiden puheita ja puolueiden julistuksia. Eli osasitko kuunnella ja lukea asioita oikein. Tilannetta hämärsi tietysti paljon se, että valtakunnallisissa tv- ja radiolähetyksissä vaalikampanjaa käytiin ylätasolla – oppositio vastaan hallitus. Paikalliset kysymykset jäivät niissä keskusteluissa sivurooliin.
Kuntavaaleissa on aina vaikeaa saada otetta siitä, mitä asioita valituiksi tulleet sitten lopulta ajavat. Uudessakaupungissa vaalikojuilla puhuttiin paljon kaupungin taloudesta. Osan mielestä se on hyvässä kunnossa, toisten mielestä kaikki on mennyt pieleen. Totuus lienee jossakin välimaastossa.
Pintapuolisen seurannan perusteella ehdokkaiden oli vähän vaikea keksiä ymmärrettäviä esimerkkejä siitä, mistä aineksista menestyvä, palvelevampi ja parempi kaupunki syntyy. Tyydyttiin yksittäisiin pieniin ideoihin. Julistipa joku sitäkin, ettei lisävelkaa kannata pelätä – rahaa saa pankista.
Tässä nykyisessä myllerrysten maailmassa on mahdotonta ymmärtää, mihin oikein lopulta ollaan menossa. Tiedotusvälineet välittävät päivittäin hyvinkin ristiriitaisia uutisia. Yksi asiantuntija sanoo yhtä, toinen vakuuttavasti toista. Uutisia lukevalta ja kuuntelevalta vaaditaan nykyään paljon enemmän osaamista ja valppautta kuin muutama vuosikymmen sitten. Ja kun ei oikein ymmärrä, alkaa ahdistua.
Pitäisikö meidän aikuistenkin siis opetella uudelleen lukemaan? Tai kuuntelemaan ja seuraamaan asioita uudella tavalla? Kyllä, näin julistaa Uutismedioitten liitto, johon Uudenkaupungin Sanomatkin jäsenenä kuuluu. Liitto tuottaa paljon oppimateriaalia kouluille, mutta muistaa myös aikuisia. Opi lukemaan uudelleen -kampanja yllyttää ihmisiä miettimään uutisten ja tapahtumien taustoja, mutta myös sitä, onko tiedon lähde luotettava. Kuka, mitä, miksi.
Valitettavasti meitä yritetään koko ajan myös huijata. Jopa suurvaltojen johtajatkin valehtelevat ja vääristelevät asioita. Sähköpostiin kilahtelee jatkuvasti viestejä, joilla kalastellaan pääsyä pankkitietoihin eli siis minun rahoihini. Viestit näyttävät tulevan Kelalta, S-pankilta, Nordealta, verottajalta, poliisilta tai postilta, mutta tulevatkin ammattihuijareilta.
Enää ei siis riitä, että osaa lukea. Pitää osata lukea oikein, jopa rivien välit ja tekstin taakse. Se ei ole helppoa. Elämme koko ajan nopeasti lisääntyvän viestintätulvan keskellä. Aiemmin elimme hitaassa, paperille painetun tekstin maailmassa. Nyt viranomais- ja hyvinvointipalvelutkin ovat siirtyneet digitaaliseen ympäristöön.
Muutosta kutsutaan kehitykseksi ja siinä on paljon myös hyvää. Muutoksen keskellä olisi hyvä muistaa pitää meidät ihmiset muutoksessa mukana. Digitaalisten palvelujen kehittäjien ja loppukäyttäjien välillä on aikamoinen juopa. Kolmikymppinen Varhan hyvinvointipalveluja digitoiva tietotekniikkanörtti ja vakkasuomalainen seniorikansalainen elävät hyvin erilaisissa arkitodellisuuksissa.
Paitsi medioiden maailmassa myös kännyköiden, tablettien ja tietokoneiden maailmassa tapahtuu koko ajan suuria muutoksia. Laitteet kehittyvät, ohjelmistot päivittyvät ja muuttuvat ja tietoturvakysymykset tulevat entistä ajankohtaisemmiksi. Tarjolla on aika vähän järkeviä, edullisia neuvonta- ja tukipalveluita.
Joku kunnallisvaaliehdokas ehdotti, että kaupunki järjestäisi kansalaisille digitaalisten palvelujen käyttöopastusta ja tietokoneiden käyttökoulutusta. Kansalaisopistossa näihin asioihin kai jo voi perehtyä, mutta asiaan voivat tarttua muutkin, esimerkiksi järjestöt tai seurakunnat. Kokonaisuuteen voisi sitten liittää myös tämän nykyään niin tarpeellisen medialukutaidon kurssin.
Hannu-Pekka Laiho
kirjoittaja on Sundholman läänin entisiä asukkaita