Vakka-Suomen musiikkiopiston vanhojen oppilaiden alumnikonsertti kokosi esiintyjiä ja yleisöä monitoimijatalo Wintteriin nostalgisiin tunnelmiin. Konsertissa oli tilaisuus nähdä ja kuulla vanhoja ystäviä kotoisasti soittamassa ja laulamassa, ja aika hujahti kaksituntisessa konsertissa kuin siivillä.
Ennen esitystään jokainen sai muutamalla lauseella valottaa omaa musiikkipolkuaan musiikkiopistosta lähdön jälkeen. Musiikinrakkaus vei toisilla ammattiin asti, toisilla se kulki sivujuonteena muun elämän rinnalla. Luovuus oli lähtenyt kukoistamaan monin eri tavoin, mielen paloa oli löytynyt myös omalle säveltämiselle, sovituksille, runoudelle, laulujen sanoituksille ja improvisoinnille.
Tilaisuuden tervehdyssanat lausunut ja juontajana toiminut musiikkiopiston rehtori Jussi Kauranen sai luontevalla ja lämminhenkisellä esiintyjien kohtaamisella esiintymisjännityksen hälvenemään ja yleisönkin vapautumaan. Tunnelma oli lämmin ja ohjelma moninaisuudessaan upea.
Konsertin aloitti äitien ja tyttärien harmonikka- ja pianokokoonpano, jossa Ellinooran Leijonakuningas-kappaleen mukaansatempaavasti soittivat Erika ja Odessa Laivoranta, Mia ja Suvi Lehtonen ja Anna-Maria ja Marja-Liisa Santala. Musiikki on heidän perheissään vahvasti läsnä joka päivä. Erika ja Marja-Liisa ovat molemmat musiikkipedagogeja.
Monitoimijatalo Wintterin palvelupäällikkö Petri Hatakka kertoili rennolla otteella muistojaan musiikkipolun varrelta. Täällä Pohjantähden alla -kappaleen perinteinen soittoasu sai lisäkseen hienoa rytminkäsittelyä ja modernia tulkintaa.
Päivi Kurkilahti otti yleisön haltuun vetämällä yhteislauluna oman voimabiisinsä Maailma on kaunis. Oli sykähdyttävää, miten yleisö lähti laulamaan täysin rinnoin mukaan, ja viimeistään tämä yhdessä laulamisen kokemus valoi konserttiväkeen todella vahvan yhteisöllisyyden tunteen.
Musiikkiopiston johtokunnan jäsen Pauli Kuitula oli tehnyt runon Verum Esse , johon liittyi hurmaavan hieno pianoimprovisaatio. Runo itsessään kertoi ihastumisen tunteesta.
Hänen sisarensa, kanttori Annakatriina Välimäki soitti ensin sellolla Leena Anton säestämänä herkän tulkinnan Händelin Largosta , sitten hän laittoi sellon sivuun ja nousi laulamaan italiaksi saman kappaleen upealla lauluäänellään.
Essi Lojander oli sovittanut taitavasti pianolle Nicholas Britellin musiikkia Succession -sarjaan. Soolona esittämänsä Logan’s Return oli pysäyttävän dramaattinen ja sen jatkona oleva nelikätissovitus Andante Risoluto -osasta yhdessä entisen soitonopettajansa Leena Anton kanssa puhutteli vahvasti. Kappale päättyi eikä sittenkään päättynyt, kun viimeinen sointu jäi leijumaan ilmaan – jäi kuulijan varaan, miten sen koki.
Musiikkiopiston johtokunnan puheenjohtaja Teemu Arvonen painotti puheessaan, miten musiikki sopii meille kaikille. Ne, jotka osaavat, tekevät musiikkia. Ne jotka osaavat, esittävät sitä. Mutta kuka tahansa meistä voi kuunnella musiikkia ja saada siitä iloa tai lohtua.
Tiila Juutin tulo esiintymään sai kaiketi alkunsa kadonneesta opintokirjasta, joka löytyi Raatihuoneelta muuton yhteydessä. Se toimitettiin vanhempien postilaatikkoon Alumnikonserttikirjeen kera, ja niinpä saimme kuullaksemme suloisen kepeän Comptine d’un autre été l’apres-midi -kappaleen ja vakavampisävyisen Sibeliuksen Romanssin op 24 nr 4 , keskittyneesti ja hyvällä otteella.
Musiikkiluokkia Uuteenkaupunkiin perustamassa ollut Jaana Vasama oli säveltänyt ja sanoittanut koskettavan kauniin Rakkauslaulun Erkki Lahikaisen kirjoittamaan näytelmään Wintterin aikaan .
Jaanan ja Minna Bergströmin yhteisesitys oli äärimmäisen yhteen hioutunutta. Piano ja laulu hengittivät samaan tahtiin, toinen toistaan kuunnellen.
Kanttori Hanna Pishro on lähtöisin Vehmaalta, mutta elämä on pyörittänyt hänet Turun Puolalanmäen musiikkilukion, Turun ammattikorkeakoulun, Jyväskylän yliopiston ja Sibelius-Akatemian kautta takaisin Vakka-Suomeen. Lauluesitys Pieni kansanlaulu ja pianolla soitettu Heino Kasken Yö meren rannalla olivat erityisiä nostalgiamuistoja opiskeluajoilta.
Michaela Kontun hienostunut esityskappale kitaralla oli Johann Sebastian Bach : Partita nr 1, osa Sarabande BWV 1002 . Hän kertoi musiikin kulkeneen vahvana harrastuksena elämässä aina lapsesta aikuisuuteen ja halu syventää musiikillista osaamistaan jatkuu edelleen vahvana. Kaikki alkoi klassisesta kitarasta ja myöhemmin hän aloitti myös lauluopinnot. Laulun lisäksi hän on osallistunut eri kuorojen toimintaan ja syventänyt musiikillista osaamistaan myös sävellyksen ja sovituksen kursseilla.
Artisti-muusikko Jere Rostedt on kitaran tulevaisuuden vahva tulkki. Hänen kitaransa yhdessä efektipedaalien kanssa loi uskomattomia soivia mielikuvia hänen omassa sävellyksessään The Cave and It’s Outdoors . Elämä on vienyt säveltämään, opiskelemaan ja keikkailemaan eri puolille Suomea, mutta kotiseuturakkaus on tuonut hänet takaisin tänne.
Anna Rantanen on luonut musiikkiuraa Tampereella päätoimisena muusikkoyrittäjänä säveltäjänimellä Anna Valoa ja esiintymisnimellä Anna Katariina. Rakkaus ranskankieleen kuului kauniissa tulkinnassa Edith Piafin kappaleesta La Vie en Rose ja hänen oma sävellyksensä kesäjuhlista kertovassa Ihon alla kohisee -kappaleessa teki oikeutta myös Anna kuulaalle lauluäänelle.
Pääasiassa Anna keikkailee laulaja-pianistina tai pianisti/kitaristi/haitaristi-duon kanssa laulajana yksityis- ja yritystilaisuuksissa. Lisäksi hän esiintyy improvisoituja äänimaisemia tekevän Suhina Kollektiivin ja kuoron kanssa.
Kuura Klaavu opiskelee ja luo monipuolista muusikon uraa, josta todistaa myös hänen oma sävellyksensä Syrjäinen laulu . Laulua omalla sanoituksella ja pianosäestyksellä kuunneltiin herkällä korvalla. Tulevaisuuden suunnitelmat painottuvat mahdollisimman monipuolisesti esiintyvän musiikin ammattilaisen vahvaan osaamiseen erityisesti säveltämisen alalla.
Ohjelman loppukappaleiden esittäjät Satu Sarkoranta ja Marjo Liikala ovat molemmat todellisia harmonikkataitureita.
Satu oli valinnut esittääkseen virtuoosikappaleen Snow Train Shuffle , joka oli hengästyttävän vauhdikas konsertin piristenumero. Hän on jatkanut keikkailua ja soittoa ylipäänsä, osallistunut vielä muutamiin kilpailuihinkin. Kaupunkisuunnittelijan työn ohessa hän tekee väitöskirjatutkimusta Turun yliopistossa.
Marjon tyylillä ja tunteella esittämä Myrskyluodon Maija hiljensi illan rauhaiseen tunnelmaan. Marjon tulkinnan myötä tuli tunne, että Wintterissa jokainen soittaja oli saanut soittaa ja olla kuin kotonaan. Wintteristä on ihan oikeasti tullut jokaisen uusikaupunkilaisen kotoinen olohuone, jossa ollaan yhdessä elämän keskellä.
Kaksituntisen konsertin päätteeksi esiintyjät kukitettiin ja sinne jäätiin vielä juttelemaan ja halaamaan ystäviä. Oli ihanaa kuulla, miten musiikkiharrastus oli kantanut lapsuudesta aikuisuuteen, jopa ammattiin asti, tai säilynyt rakkaana harrastuksena halki vuosikymmenten.
Monen puheissa oli, että tämä täytyy toteuttaa vielä uudestaan. Ja musiikkiopisto on luvannut: Näin tehdään!
Kirjoittaja on Leena Anto, joka suuntautui nuoruusvuosien soittoharrastuksen jälkeen musiikin jatko- ja täydennysopintoihin ja on toiminut Vakka-Suomen musiikkiopiston pianonsoiton opettajan virassa jo yli 40 vuotta.
