Kasvin tieteellinen nimi Hepatica nobilis viittaa sukunimen puolesta maksaan. Sinivuokon lehtiä luonnehditaan maksan muotoisiksi ja vanhastaan sen on ajateltu erheellisesti tarkoittavan, että kasvi olisi hyvä rohdos maksasairauksien hoitoon. Lajinimi nobilis puolestaan tarkoittaa ylhäistä tai kuninkaallista.
Monelle sinivuokko kertoo kevään etenemisestä, ja se on Luonto-Liiton vuotuisen Kevätseurannan lajilistalla. Kasvi kukkii huhti-toukokuussa heti lumien sulamisen jälkeen. Tänä keväänä sinivuokot ovat olleet monien muiden kevätkukkijoiden tavoin aikaisessa.
Kasvilla on keinonsa olla ajoissa ensimmäisten kukkijoiden joukossa. Se kasvattaa edellisen kasvukauden lopulla kukkanuppunsa puhkeamista vaille valmiiksi, jolloin se on valmiina kukkimaan heti olosuhteiden salliessa. Kasvi sulkee kukkansa tiiviisti suppuun öisin ja huonon sään aikana, joten kukka on avoinna vain pölyttäjähyönteisillekin sopivina poutaisina päivinä.
Tyypillisimmin sinivuokon kukka on violettiin taittuva sininen. Kukan väri kuitenkin muuntelee paljon, ja myös punasisin tai valkoisin kukin kukkivia sinivuokkoja voi löytää luonnosta. Emäksinen kasvupaikka houkuttelee kukasta esiin vaaleanpunaisen värin. Kukka voi olla myös kirjava tai kerrottu.
Sinivuokon lehtien elinkaari on mielenkiintoinen. Uudet lehdet puhkeavat kasviin kukinnan jälkeen. Ne saavat nahkean pinnan ja pysyvät vihreinä talven yli. Sinivuokon lehdet voivat yhteyttää myöhään syksyllä ja jopa talvella sopivina lauhan aurinkoisina päivinä. Talvehtineet lehdet lakastuvat seuraavan kevään aikana. Toisinaan lehtiruusuke on kukintaan mennessä ehtinyt jo lakastua ja jäljellä on vain ruusukkeen keskeltä nousevat kukat.
Sinivuokko on pitkäikäinen kasvi. Sama yksilö voi elää useampia vuosikymmeniä sopivalla kasvupaikalla. Se ei ole kovin hyvä leviämään kasvullisesti. Jos kasvin kaivaa ylös kasvupaikaltaan, voi se hävitä ympäristöstä kokonaan. Moni esiintymä onkin harventunut ja jopa kadonnut, kun ihmiset ovat siirtäneet kasveja pihoihin.
Vaikka sinivuokko houkuttelee pölyttäjikseen useampia siitepölyn perässä olevia hyönteisiä, on sen siementen leviäminen muurahaisten varassa. Kesän aikana kypsyvät siemenpähkylät sisältävät öljypitoisen lisäkkeen, jota kutsutaan elaiosomiksi.
Se on tarkoitettu muurahaisten houkuttelemiseksi. Ne kantavat siemenen pesäänsä ja syöttävät elaiosomin toukilleen. Itse siemen ei muurahaisille maistu, joten se päätyy pesän lähettyville. Näin kasvi levittää jälkeläisiään kauemmas itsestään uusille kasvupaikoille.