Tampereen Classicin salibandypelaaja Eemeli Salin kertoi kaupungin viidesluokkalaisille keskiviikkona omakohtaisia kokemuksia ammattilaisurheilun vaatimuksista ja pelaamisesta huipputasolla. Salin kiteytti ammattilaisurheiluun kahteen yhteiseen seikkaan: innostuneisuus sekä kova työ.
– Kenestäkään ei ole tullut ammattiurheilijaa ellei ole innostusta liikuntaan ja tee kovaa työtä. Se voi teidän iässä olla vielä vaikka hipan peluu, mutta jossain vaiheessa innostuneisuus pitää näkyä omassa lajissa ja sen harjoittelussa, Salin totesi nuorille.
Keskiviikon puhetilaisuus oli osa viidesluokkalaisille aiemmin järjestettyä lasten parlamenttipäivää, jolloin oppilaat olivat saaneet tehtäväksi ideoida hyvinvointia edistäviä asioita. Voittajaideaksi valikoitui Saarniston viidesluokkalaisten idea ”Urheilu on hyväksi!”.
35-vuotias Salin on juniori-ikäisestä lähtien kuulunut omassa lajissaan maamme huipulle. Hän jopa pelasi aikoinaan kolmessa eri lajissa, jalkapallossa, koripallossa ja salibandyssä, SM-sarjatasolla.
Tie on vienyt hänet Uudestakaupungista jalkapallon perässä aluksi Turkuun ja salibandyssä lopulta Tampereelle. Salin muistutti, että jokaisella urheilijalla on oma tarina omassa lajissa, mutta tavoitteiden saavuttamiseen pätee jokaisella samat lainalaisuudet.
– Syöminen on urheilijalle tärkeää ja etenkin miten syö. Pitää syödä monipuolisesti, terveellisesti ja tasaisesti läpi päivän, Salin mainitsi ravinnon tärkeydestä.
Hiilihydraatit ovat hänen mielestään urheilijoille tärkeämpiä kuin proteiinit, koska ne antavat voimaa harjoitteluun. Salin sanoi, että ainakin 95 prosenttia ravinnosta pitäisi tulla siitä ravinnosta mitä syö. Urheilijat saattavat käyttää erilaisia lisäravinteita, mutta ne eivät sovi lapsille.
– Tiedän osan tykkäävän juoda erilaisia energiajuomia, mutta teidän kuuluisi saada energia siitä syömästänne ravinnosta. Aikuiset urheilijat käyttävät niitä vain lisänä riittävän energian saamiseen, hän huomautti.
Toinen tärkeä osa urheilijan arjessa on uni ja lepo. Salin pyrkii saamaan vähintään kahdeksan tuntia unta, mutta lapselle unen määrä pitäisi olla vielä isompi.
– Aikuiselle urheilijalle kahdeksan tuntia on silti aika vähän. Jos pystyy nukkumaan yhdeksän tuntia tai enemmän ja lisäksi päiväunet, kroppa ehtii levätä päivän harjoitteluista, Salin sanoi.
Salin myönsi välillä nukahtamisen olevan vaikeaa, koska houkutuksia on katsella vaikka elokuvia tai sarjoja. Silloin nukahtamiseen, kuten moneen muuhun asiaan, vaikuttaa itsekuri.
– Ne ovat niitä valintoja, jos haluan olla parhaassa mahdollisessa kunnossa kentällä, silloin minun täytyy vain mennä ajoissa nukkumaan. Urheilija joutuu tekemään paljon valintoja, missä mitataan pärjääkö vai ei, hän viestitti.
Vaikka ammattiurheilijaksi pääseminen voi olla monen unelma, lopulta vain pieniosa voi tehdä urheilusta ammatin. Salinilla oli tärkeä viesti oppilaille koulunkäynnin suhteen.
– Jokaisen täytyy hoitaa opiskelupuoli ensin kuntoon, vaikka tavoitteet olisi urheilussa. Ammattiurheilijan ura on suhteellisen lyhyt, niin jos ei ole opiskellut jotain muuta ammattia ohessa, uran jälkeen voi olla vähän miettimistä, sairaanhoitajaksi opiskellut Salin opasti.
Oli nuorella sitten haaveena olla urheilija tai joku muu, tavoitteen saavuttamiseen on vain yksi vinkki.
– Jos haluaa olla jossain asiassa hyvä, siihen on aika simppelit lääkkeet: teette paljon työtä. Mutta hauskaa pitää olla, Salin päätti.
