Toimittajat ovat yleensä valmistuneet joko yliopistosta tai ammattikorkeakoulusta, he ovat harvoin minkään alan asiantuntijoita, mutta he vain sattuvat tekemään asiantuntijatason työtä. Toimittajat eivät tee tahallaan virheitä, mutta julkinen työ tekee virheistä näkyvämpiä.
Lehdessämme julkaistaan vuosittain kymmenkunta oikaisua, jotka jakaantuivat melko tasaisesti kaikille toimittajille. Niin, useat toimittajat ovat tieto-taitotasoltaan keskinkertaisia eli emme ole erityisen hyviä tai huonoja missään, mutta omaamme monesta aiheesta pintaraapaisutason yleissivistystä.
Tiedämme monesta asiasta tarpeeksi, jotta kykenemme käymään aiheista keskusteluita ja tekemään haastatteluita. Emme ole lääketieteen, kaupunkisuunnittelun, rakentamisen, oikeustieteen, tilastolaskennan tai talouden asiantuntijoita, vaikka meiltä näiden aiheiden tietämystä liki päivittäin vaaditaankin.
Olemme tunnollisia ja halutessamme myös ahkeria, suoriudumme töistämme ja elämästämme riittävän hyvin. Kykenemme saapumaan ilmoitettuun aikaan sovittuun paikkaan ja osaamme käyttäytyä julkisilla paikoilla. Olemme siis hyvin tavallisia ja tyypillisiä suomalaisia, sellaisia keskivertotyyppejä, joilla on samat ilot ja murheet kuin muillakin. Emme erotu millään tavalla massasta, mutta välillä sellaisella keskivertotyypilläkin saattaa olla hyviä aikeita ja teräviä oivalluksia.
Emme kykene kymmenien keskeneräisten töiden lomassa tuottamaan analyysejä, tutkivaa journalismia ja syvällisiä pitkiä juttuja kuin ehkä muutaman vuodessa. Tätä varten on erikseen näihin varatut tahot, kuten Ylen MOT-ohjelma, HS:n Kuukausiliite tai vaikkapa Suomen Kuvalehti.
Tämä nyt esiin nostettu keskinkertaisuus on kaikenmaailman pöhinäkonsulttien ja oman elämänsä supersankarien mielestä ongelmallista ja sitä aletaan tuutata koululaisille jo pienestä pitäen. Keskinkertaisuus on epäkiinnostavaa ja nuhruista. Joka paikassa hoetaan, että vain oman lajinsa huippujen loistamisella on merkitystä. Jos et ole huippu, olet vain henkilö, joka lähinnä vain pärjää ja on olemassa.
On puhuttu siitä aamuneljän voittajatunnista, joka tulisi ennen kouluun tai töihin lähtöä käyttää itsensä kehittämiseen. Voittajatuntinsa voi sankarikonsulttien mukaan jakaa kolmeen osaan: liikuntaan, mietiskelyyn ja uuden oppimiseen. Minä käytän tuon aamuisen voittajatuntini nukkumiseen tai nukahtamisesta haaveilemiseen.
Mutta takaisin siihen alkuperäiseen asiaan, oli keskinkertainen tai ei, niin jokainen ihminen on tarinan ja valokeilan arvoinen. Usein niillä katseilta syrjässä olevilla ihmisillä on taustallaan ne kiinnostavimmat kokemukset. Hieman rikki oleviin ihmisiin on helpointa samaistua, koska rosoisuus ja aitous ovat kiinnostavampia kuin piinkovaksi kiillotettu kuori.
Roson läpi pääsee valoja ja varjoja. Kiinnostavimmat tyypit eivät välttämättä menesty niillä tavallisimmilla standardeilla, mutta elämän antamat iskut ovat tehneet heistä vahvoja. Harva pumpulissa kasvatettu pärjää omin jaloin yhtään missään. Työelämän tutkimuskeskuksen johtaja ja psykologian tohtori Anne Mäkikangas muistutti vuosia sitten Ylen haastattelussa, että valtaosa ihmisistä on keskinkertaisia, ei minkään alan huippuosaajia.
He hoitavat työnsä ja elämänsä riittävän hyvin, juuri niin kuin sinä tai minäkin. Keskinkertaisuuden hyväksyminen vaikuttaa hyvinvointiin, mutta se voi myös Mäkikankaan mukaan parantaa suoritusta. Keskinkertaisuuden hyväksyminen tuo rentoutta ja tämä voi johtaa jopa parempaan lopputulokseen kuin täydellisyyden tavoittelu. Keskinkertaisuutta ei kannata hävetä, koska se on meihin rakennettu oletusasetuksena.
Myös se, ettei ajattele sitä, mitä muut meistä ajattelevat, lisää onnellisuutta. Mäkikangas muistuttaa, ettei kaikessa tarvitse olla hyvä, vaan kannattaa valita, mihin haluaa panostaa, koska välillä vähempikin riittää. Se laittaa melko suuren osan suomalaisista samalle viivalle, koska suurempi osa meistä tallaajista on niitä taviksia, eikä piinkovaksi kiillotettuja menestyjiä.
Joka tapauksessa tekstini oli alun perin tarkoitettu niille taitaville, kauniille, upeille, keskinkertaisille ja epävarmoille nuorille, jotka valmistuvat koulusta tänä keväänä ja pohtivat elämänsä jatkoa. Olivat arvosanasi niin tai näin, oli ysisi todistuksessa oikein tai nurinpäin, kannattaa muistaa, että olet riittävän hyvä juuri tuollaisena, äläkä anna muiden viedä kruunusi kiiltoa.
Katja Kaartinen
toimittaja