Kun Nina Koskela valittiin vakinaiseksi seurakuntapastoriksi Uuteenkaupunkiin, hänen piti ratkaista arkinen yhtälö. Koskelan koti puolison kanssa on Turun Portsassa ja työpaikka Uudessakaupungissa. Välimatkaa on 70 kilometriä.
– Papin työaika on hyvin venyvä. Aamu voi alkaa puoli kahdeksalta ja ilta päättyä puoli kymmeneltä. Pitkä työmatka tuntui ajatuksena raskaalta.
Aluksi Koskela pohti hankkivansa pienen mökin kakkosasunnoksi Uudestakaupungista. Kun hän seurakunnassa kyseli, tietäisikö joku sopivan mökin, työkaveri ehdotti asuntoauton hankkimista.
– Meinaisitko, että sillä sitten ajelisin pappina tilaisuuksiin, Koskela kertoo kommentoineensa.
Mitä pitempään hän ehdotusta mietti, sitä enemmän se alkoi kiehtoa.
– Olen aina haaveillut merenrantamökistä. Kun työkaveri kertoi, minkälainen paikka Rairannan leirintäalue on, aloin innostua.
Asuntoauton hankinta olisi merkinnyt perheen ainoasta autosta luopumista, ja sitä Koskela ei halunnut. Niin hän ehdotti puolisolle, että jos he hankkisivat asuntovaunun.
Marraskuun pimeimpään aikaan Koskela sitten muutti kakkoskotiinsa, asuntovaunuun, jolle he hankkivat paikan karavaanarien suosimalta leirintäalueelta Rairannasta, Uudestakaupungista.
– Ratkaisuuni vaikutti se, että täällä on myös talvisin porukkaa. Olen sen verran pimeän arka, että yksinäni en haluaisi olla täällä pimeään aikaan. Lisäksi päivystäjät pitävät ajoväylät kunnossa, joten tiesin pääseväni täältä talvellakin töihin.
Rairannassa on lähes 300 matkailuajoneuvopaikkaa ja niistä 140 on vakinaisessa käytössä. Koskela arvelee, että kesäaikaan moni muukin lähtee leirintäalueelta töihin.
– Sitä en tiedä, lähteekö kukaan muu talvisin. Epäilen, että ei.
Nina Koskela tekee asuntovaunussa myös etätöitä. Vaunun ikkunasta on merinäköala Lautvedelle.
– Istun vaunussa kirjoittamassa saarnoja katsellen merta. Täällä syntyvät paljon paremmat saarnat kuin työhuoneella. Luonnossa on kuin Jumalan kämmenellä.
Karavaanarialue on kooltaan ja palveluineen kuin pieni kylä. Leirintäalueella on pieni kauppa, monta saunaa, grillauspaikkoja, jätteiden lajittelupaikat, 18-väyläinen frisbeegolfrata, 76-portaiset kuntoportaat ja tietäkin peräti 2,5 kilometriä.
– Täällä on hyvät reitit lenkkeilyyn ja sauvakävelyyn. Voi pulahtaa uimaan ja seurata joutsenten pesimispuuhia rannassa, Koskela kehuu asuinpaikkaansa.
Hän viettää asuntovaunussa keskimäärin muutaman päivän viikossa. Myös puoliso on välillä vaunulla. Meri on tehnyt häneenkin niin suuren vaikutuksen, että nyt pariskunta suunnittelee veneen hankintaa.
– Puoliso jo kysyi, että enkö voisi asua työpäivät veneessä, mutta siihen en suostunut, Koskela nauraa.
Nina Koskela hehkuttaa karavaanarielämää. Alueella on vahvaa yhteisöllisyyttä. Jos tarvitsee apua, sitä on aina saatavilla, senkun huikkaa naapurille. Saunassa on juttuseuraa, eikä siellä tarvitse liperit kaulassa hikoilla, vaan voi olla ihan vaan itsensä muiden joukossa.
– On minulta täällä kysytty, että miksi ryhdyin papiksi. On hedelmällistä vastata kysymykseen ja saada aikaan keskustelua.
Juhannusaattona Koskela lupasi pitää pienen hartaustilaisuuden ennen lipun nostamista.
Koskela vastaa Uudenkaupungin seurakunnassa yhteisöhankkeesta.
– On ilo olla keskellä toimivaa yhteisöä niin työssä kuin vapaa-ajalla.
– Yhteisöllisyys perustuu siihen, että jokainen tarvitsee joskus toisten apua. Kun on saanut apua, auttaakin mielellään.
Asuntovaunuelämässä on muitakin hyviä puolia. Etätöissä ei tarvitse miettiä taukoliikuntaa, kun vessarakennus sijaitsee muutaman kymmenen metrin päässä. Aivotkin terästäytyvät, kun ulkoilee välillä.
Kun illalla tulee töistä myöhään, vaunu on mukavan pieni. Sänkyyn on helppo kellahtaa.
– Oma koti Portsassa on tuntunut arkiselta, nyt senkin näkee ihan eri tavalla. On ihana lähteä täältä välillä Turkuun, ja on ihana palata tänne.
– Täällä Rairannassa tuntuu siltä kuin olisi lomalla, vaikka tekisin töitä, kirjoittaisin saarnaa tai suunnittelisin tilaisuuksia.
Loma-aikana Koskelan vaunu nytkähtää liikkeelle. Pariskunta suunnittelee reissua Viroon, ja jos aikaa jää, he aikovat käydä myös Ahvenanmaalla tapaamassa tuttaviaan.
Asuntovaunu tuo vapautta, ja samalla se on oma pieni, turvallinen pesä.
Koskela kokee, että karavaanaripastorina elämä on jotenkin aiempaa rikkaampaa.
– Ihminen tarvitsee lopulta hyvin vähän. Asuntovaunuun mahtuu se kaikki.
