Salin on tuttu nimi uusikaupunkilaisille urheilun seuraajille. Nimi toistuu usein salibandyn puolella, mutta myös jalkapallo on perhettä yhdistävä laji. Siitäkin huolimatta, että se ei alkujaan ollut ykköslaji niin Vesalle , Eemelille kuin Valtterillekaan .
– Eemeli oli 15-vuotias, kun hän tuli Salossa ensimmäistä kertaa edustuksen mukaan ja oli vaihdossa. Minä loukkasin silmäni, lähdin sairaalaan tikattavaksi ja Eemeli tuli vaihdosta minun tilalleni. Seuraavassa pelissä olimme ensimmäistä kertaa yhtä aikaa kentällä, Vesa muistelee.
Isä Vesa ja vanhin poika Eemeli ovat pelanneet noin 20 vuotta samassa joukkueessa, johon Valtteri liittyi myöhemmin. Hän on isänsä tavoin aloittanut jalkapallon verraten myöhään, 24-vuotiaana. Toki hänkin kokeili jalkapalloa lapsena, mutta keskittyi veljensä tavoin salibandyyn.
Vesa aloitti miesten joukkueessa 26-vuotiaana. Hänen päälajinaan oli olkapäävammaan asti lentopallo, mutta jalkapalloakin hän toisinaan pelaili.
Salinin suku on vahvasti edustettuna Uudenkaupungin Pallokerhon miesten 5. divisioonan joukkueessa, sillä myös Vesan veljenpoika Meli Salin on vakionimi kokoonpanossa.
Lisäksi mukana ovat vuosien varrella olleet Vesan kaksi veljeä, joista toinen käy yhtä harjoituksissa, pari muutakin veljenpoikaa sekä vävy Mikko Jalonen .
– Vähän aikaa joutuu Vesku pidentää uraa, jos haluaa, että tulee lapsenlapsia samaan joukkueeseen, Eemeli sanoo.
Jos Jalosen poika Akseli tekisi saman tempun kuin Eemeli ja aloittaisi 15-vuotiaana, ei tarvitsisi odottaa kuin pari vuotta. Ensi vuonna 60 vuotta täyttävä Vesa ei kuitenkaan pahastu, jos oma paikka pelaavassa kokoonpanossa katoaa.
– Pelaan yleisön pyynnöistä huolimatta, Vesa naurahtaa.
– Vaikka jalat eivät kävisi enää vanhaan malliin, niin suu käy, Eemeli kuittaa.
Vesa toivoo, että hänen ja toisen konkarin Kari Dahlbergin roolina olisi yhä enemmän kannustaa nuoria.
– Vielä suorassa juoksussa jotenkin pärjään, mutta jos pitää lähteä yhtäkkiä, siinä huomaa, että nuoret menevät ohi, Vesa tunnustaa.
Eemeli korostaa, että hänen isänsä vahvuudet ovat erikoistilanteissa ja erityisesti pääpelaamisessa.
– Voi jäädä nuoremmat jalkoihin, kun jyrä tulee, Eemeli kuvailee.
Vesa ja Eemeli pelaavat usein kärkiparina saaden tukea Severi Marttilalta ja Meli Salinilta. Valtterin rooli on puolustavampi.
– Fyysisesti pärjään jollain tavalla, mutta taidollisesti en, Valtteri sanoo.
Eemeli toppuuttelee, että 5. divisioonassa rouhivan pelityylin Valtteri ja Vesa pärjäävät ihan hyvin. Vesa kertoo, että vanhan valmentajan Nigel Fosterin lempilause animal attack on painunut vanhemmille pelaajille mieleen.
– Meidän peli ei ole kaunista. Harjoitellaan niin vähän, että pelataan pitkää palloa mun päähän ja mä yritän jatkaa Eemelille, Severille ja Melille. Se on ollut tehokasta ja sillä on tehty paljon maaleja, Vesa kertoo.
Uuden valmentajan Jaakko Lahden voimalla on kehitetty pelaavampaa tyyliä 15–16-vuotiaiden pelaajien vahvuuksien kautta. Kausi on kuitenkin alkanut vaisusti ja sisäisen maalipörssin kärjessä on keikkunut maalivahti Joni Herrala , joka tunnetaan paremmin koripallokentiltä.
– Koko joukkue on saanut kyllästymiseen asti kuulla, että Herrala on maalipörssin kärjessä, Valtteri virnistää.
Salibandyssä kolme maailmanmestaruutta ja kuusi Suomenmestaruutta voittaneen Eemelin mukaan yhteistä kaikille kolmelle on se, että voiton eteen tehdään kaikki.
– Vaikka on kakkoslaji, niin yhtä paljon merkkaa voitto vitosdivarissa jalkapallossa mitä salibandykentillä, Eemeli sanoo.
Kentällä kaikki saattavat käydä kierroksilla.
– Emme välttämättä ole kaikkein mukavimpia vastustajille, mutta otetaan oikealla tavalla. Mennään kovaa, mutta rehellisesti, kukaan ei yritä ketään vahingoittaa, Vesa kuvailee.
Kentällä yleensä tiedetään, minne muut ovat matkalla.
– Vielä kun pallo tottelisi. Eemeli menee aina pystyyn ja Vesku juoksee kohti takatolppaa ja hakee päätä vapaaksi, Valtteri kuvailee.
– Ei se muakaan tottele sitä, mitä salibandypallo, mutta tiedetään, mitä toiselta haluaa ja minkälaista peliä, Eemeli jatkaa.
Rakentavaa neuvoa tulee puolin ja toisin.
– Tiedän aika tarkkaan, mitä te mietitte missäkin kohtaa. Milloin ei kannata antaa rakentavaa tai negatiivista palautetta, missä kohtaa voi rauhoitella, Eemeli sanoo.
Vesa on voittanut ikämiehissä jalkapallon SM-kultaa ja koripallossa SM-hopeaa. UPK:n miesten lisäksi hän pelaa jalkapalloa yli 50-vuotiaiden joukkueessa Raumalla ja 35-vuotiaiden ryhmässä Maskussa.
– Nyt päästään ensimmäistä kertaa Eemelin kanssa ikämiehiin. Pari vuotta, niin Vallukin pääsee.
35-vuotias Eemeli ei vielä ole ehtinyt keskittyä jalkapalloon, sillä Classicin kausi päättyi SM-hopeaan vasta pari viikkoa sitten. Nuorempana hän pelasi pitkään myös koripalloa ja jalkapallo on säilynyt kakkoslajina näihin päiviin saakka.
Valtteri pelasi salibandyn ohella jalkapalloa, lentopalloa ja rantalentopalloa sekä koripalloa ihan pienenä. Valtteri myös paini ja molemmat veljekset yleisurheilivat.
– Myös sillä on älyttömän iso merkitys, mitkä lahjat on saanut geeneistä. Vesan isä on rautaisessa kunnossa, Eemeli kehuu.
Vesan isä hyppäsi nuorempana vauhditonta korkeushyppyä peräti 155 senttiä. Ponnistusvoima on periytynyt kaikille, kuten myös mielenkiinto urheiluun.
– Fysiikka ja periksiantamaton asenne meillä on kaikilla. Jos vähän sattuu, niin huolletaan kuntoon, että päästään nopeasti takaisin. On iso kynnys jäädä pois peleistä tai treeneistä, Valtteri sanoo.
Vesa muistaa, että kotona leikittiin ja pelattiin paljon.
– Pesäpallo kiellettiin, kun yksi maljakko hajosi. Sitä ei saanut enää pelata sisällä.
Suuret kiitokset saakin perheen äiti.
– Oli hienoa, että sai sisälläkin pelata ja touhuilla. Ja yleensä meidän pihalla oli hyvä porukka, Eemeli muistelee.
Yhteistyö Jyskeen kanssa on arvokasta
Risto-Matti Kärki
Uudenkaupungin Pallokerhon miesten joukkueen tavoitteena on pysyä 5. divisioonassa, mutta muutaman vuoden päästä sarjanousu voisi olla mahdollinen.
Vesa Salin myöntää, että ilman yhteistyötä Laitilan Jyskeen kanssa ei pärjättäisi. Jyske pelaa sarjaporrasta alempana, mutta saattaa hyvinkin nousta ensi kaudeksi UPK:n seuraksi hyvää työtä tekevän valmentaja Eric Fosterin johdolla.
– Ennen kaikkea yritetään saada nuoria pidettyä joukkueessa. Tosi surkeasti käy porukkaa treeneissä, hän harmittelee.
– Treenien keski-ikä on aika korkea. Paljon korkeampi kuin peleissä, Valtteri Salin jatkaa.
Joukkueiden välinen farmisopimus sallii pelaajien lainaamisen sarjaporrasta alemmas, mutta ei toisin päin, siksi pelaajat ovat suureksi osaksi kirjoilla UPK:ssa.
Ikäryhmät Uudessakaupungissa ovat pieniä, joten kilpailu eri lajeilla on suuri. Salinit kehuvat UPK:n juniorityötä, joka alkaa tuottaa hedelmää.
– Kenttä tuli hyvään paikkaan junioreita ajatellen. Saa pidennettyä kautta, Eemeli Salin muistuttaa.
