Neljän vuoden välein kuntavaalien tulosten selvittyä alkavat neuvottelut toistavat kerrasta toiseen samoja kaavoja. Jokaisessa kunnassa on omat käytäntönsä ja kulttuurinsa luottamushenkilöpaikkojen jakamisessa. Yleinen käytäntö on, että valtuuston poliittiset ryhmät neuvottelevat paikkojen jaosta. Neuvottelutuloksen perusteella valtuusto valitsee jäsenet ja varajäsenet sekä puheenjohtajistot kunnan toimielimiin. Vaalitulosten julistamisen ja tuon mainitun valtuuston päätöksen väliin mahtuu pari kuukautta enemmän tai vähemmän tiiviitä neuvotteluja. Neuvotteluissa lähtökohtana tulee olla, että luottamushenkilöpaikat jaetaan suhteellisen vaalin periaatteilla eri ryhmien saamien äänien mukaisesti.
Tavan mukaan neuvottelut käynnistää suurin puolue ja kukin puolue valitsee neuvottelijansa. Itse en ole toiminut koskaan neuvottelijana, mutta olen ollut hyvin informoituna. Tiedän, että tehtävässä vaaditaan kokemusta ja taitoja. Keskustelut voivat joskus olla kiivaitakin. Kiistoja käydään siitä, mikä olisi oikeudenmukaisin lopputulos. Aina on voittajia ja aina on häviäjiä. Henkilökohtainen kokemus oikeudenmukaisuudesta riippuu siitä, kuulutko voittajiin vain häviäjiin.
Ns. häviäjien on luonnollisesti vaikea tyytyä vaalien tulokseen. Niin nytkin Ugissa. Tarjotut kompromissit eivät kelvanneet, syntyi hankalia tilanteita ja lopulta neuvottelut päättyivät tuloksettomina. Ja jouduttiin päätymään neuvottelujen aikaiseen tekniseen vaaliliittoon, jotta saadaan aikaiseksi neuvotteluille tulos. Sosialidemokraatit ja keskusta esittivät jo ennen vaaleja sopimusta siitä, ettei koalitioita rakennettaisi. Tavoitteena oli, että äänestäjien tahtoa kuunneltaisiin ja paikkajakoa selkiytettäisiin. Mutta se ei kelvannut kokoomukselle. Nyt sovittu vaaliliitto koskee vain paikkajakotilannetta, jossa ei tehdä sitovia linjauksia neljäksi vuodeksi. Sellainen koalitio, joka sitoo jäsenensä yksimielisyyteen kaikissa päätettävissä asioissa, on pahinta mitä poliitikolle voi tapahtua. Erityisesti vaaliliitot ideologisesti kaukana toisistaan olevien ryhmien kesken voidaan katsoa olevan pahinta äänestäjien pettämistä.
Eräs henkilövalintoihin liittyvä seikka on herättänyt paljon keskustelua. Nimittäin toimiminen samanaikaisesti luottamushenkilönä sekä kunnanhallituksessa ja/tai lautakunnassa että aluehallituksessa ja/tai lautakunnassa. Muun muassa Kuntaliitto on suositellut, että näissä tilanteissa aiheutuvia esteellisyystilanteita tulisi välttää jo ennakolta hallituksen ja lautakuntien jäsenten valintoja tehtäessä. Kysymys on etenkin poliittisesta harkinnasta. Mielestäni myös Uudessakaupungissa tulisi välttää päällekkäiset roolit hyvinvointialueen ja kunnan luottamustoimissa.
Merja Koski
kaupunginvaltuutettu (sd.)