Puukaasutraktorikurssi Uudessakaupungissa 1944

0
kuvituskuva

Työtehoseura järjesti Uudessakaupungissa puukaasutraktoreiden käyttäjäkurssin kevättalvella 1944 polttoainepulan takia. Traktoreihin jouduttiin laittamaan puukaasuttimia. Meillä ei ollut traktoria, mutta olin kiinnostunut tekniikasta. Olin silloin 14-vuotias. Kurssilaisia oli noin parikymmentä, joista tunsin vain Niilo Rannan Peteksestä ja Tuomo Aikolan Häähästä, joka oli minun ikäiseni. Joukosta puuttuivat sotaikäluokat. Silloin oli nähtävissä, että polttoainepula tulee jatkumaan pitkään.

Kurssi kesti vajaan viikon. Teoriaosat pidettiin Eilan kahvilassa keskellä kaupunkia ja käytännön harjoitus Vikmanin korjaamolla, joka sijaitsi nykyisen S-Marketin lähellä tien vieressä olevan polttoaineaseman paikalla. Opettajana oli Työtehoseuran palveluksessa ollut Matti V. Komonen, joka kertoi, että hän on maajussi Turun toiselta puolelta.

Opettaja Komonen selvitti eri polttoaineiden ominaisuuksia ja niiden vaatimuksia moottoritekniikkaan. Opetusvälineinä oli kaksi Oliver-rautapyörätraktoria, joissa oli puukaasuvarusteet. Traktorit olivat Halolan Mikolasta ja Salmen kartanosta. Kurssilla opetettiin puukaasujärjestelmää ja myös käytännön toimenpiteitä.

Itse puukaasujärjestelmä on monimutkainen. Palaminen ja kaasunmuodostus tapahtuu erikoisrakenteisessa pesässä. Sytytys vaatii imurin. Jos traktorissa ei ollut akkua, niin imuri oli käsikäyttöinen. Kuuma kaasu oli ensin jäähdytettävä, se kulki traktorin etupäässä olevan jäähdyttäjän läpi. Sen jälkeen erotettiin vesi kaasusta omalla kaksijakoisella yksiköllä. Tämän jälkeen oli karkea puhdistaja, sen jälkeen hieno puhdistaja, molemmat metallirakenteisia. Moottorin kantta piti ohentaa puristuksen lisäämiseksi. Teho puukaasulla oli vain noin 70 prosenttia nestemäisen polttoaineen tehosta. Me oppilaat saimme ajaa näitä Oliver-puukaasutraktoreita Vikmanin pihalla.

Opettaja Komonen selitti myös eri traktoreiden hyötysuhteita, joita Työtehoseura oli tutkinut polttoainekulutukseen nähden. Hän kertoi, että ääripäät olivat Fordson, jolla oli suurin polttoainekulutus, ja John Deere, jolla oli pienin. Ero oli aika suuri. Yksi kurssilainen alkoi väittää vastaan, mutta Komonen sanoi, että Työtehoseuran kokeet ovat osoittaneet tämän.

Tällä puukaasuajatuksella Suomessa suunniteltiin kotimainen rautapyöräinen maataloustraktori. Vaasassa Haldinin konepaja alkoi valmistaa tätä traktoria. Ideana oli, että mitään sähkölaitteita ei tavarapuutteen takia tullut siihen. Sytytys toimi magneetolla ja käynnistys käsivoimalla. Traktorin moottorin osat saatiin ruotsalaisesta Volvon kuorma-auton osista. Moottorista tuli viisilitrainen ja sen tehoksi laskettiin puukaasulla 35 hevosvoimaa, joka riitti kaksisiipisen 14 tuuman auran vetämiseen. Haldinin konepaja valmisti näitä traktoreita omalla rungolla Vaasa-nimellä. Niitä ehti valmistua 11 kappaletta, mutta tehdas teki konkurssin ja valmistus loppui.

Uudenkaupungin maatalousnäyttelyssä 1947 oli tällainen Vaasa-traktori, mutta se oli muutettu petrolikäyttöiseksi. Traktorilla oli oma alue torin yläkulmassa. Sain silloin kokeilla ajoa tällä pienellä alueella. Traktori vaikutti vähän kankealta.

Kumipyörätraktoreita oli silloin jo uutuuksina näyttelyssä. Uudenkaupungin torilla olivat kumipyöräinen Fordson Major, jossa ei ollut nostolaitetta, sekä kumipyöräiset Oliver 70 ja pieni Case-traktori. Sen perässä oli kiintoaurat, mikä oli yksi erikoinen kiinnostuksen aihe näyttelyssä. Silloin elettiin vielä hevosaikakautta. Epäiltiin, että tulevatko kumipyörätraktorit koskaan toimimaan peltotöissä.

Kauno Pietilä

Kalanti