”Sotimisen sijaan kaikki luontokatoa, ilmastokriisiä ja köyhyyttä torjumaan”, Suomen Rauhanpuolustajain Uudenkaupungin yhdistys ry otsikoi (US 24.5.2025) kirjoituksensa, jossa Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan todettiin että ”konfliktin syyt eivät ole niin yksinkertaisia kuin valtamedia antoi ymmärtää”. Syyt ovat yksinkertaisia, kun palautetaan mieliin Venäjän vuosina 1450–1917 kasvaneen pinta-alaltaan lähes 50-kertaiseksi ja olleen maailman suurin mannerimperiumi 1600-luvulta Neuvostoliiton hajoamiseen saakka. Venäjä on edelleen pinta-alaltaan maailman suurin valtio, joka on palautunut presidentti Putinin johdolla yksinvaltiuteen tavoittelemaan mennyttä suurvalta-aikaansa sotimalla.
Rauhan aikaa eläneet länsivallat, Eurooppa ja USA etunenässä, ovat hakeneet ratkaisuja Putinin aloittamaan sotaan. Tässä ne eivät ole onnistuneet yli kolme vuotta kestäneen sodan aikana, joka jatkuu tuottaen satojen tuhansien ihmisten tappioita ja valtavia menetyksiä infrastruktuurille. ”Kova kovaa vastaan” olisi ollut tapa vastata Putinin hyökkäykseen. Liberaali demokraattinen länsi on kuitenkin ollut haluton ottamaan riskejä.
”Prosessi ei etene ilman dialogia, jossa toista osapuolta ollaan valmiit kuuntelemaan, ymmärtämään vivahde-eroja ja tekemään kompromissejakin.” Neuvostoliiton äänitorvena ”maailmanrauhan” asiaa ajanut Rauhanpuolustajat ei liene oppinut tuosta ajasta, jolloin diktatuurin sanelema rauha merkitsi miljoonien omien kansalaisten, siinä sivussa muidenkin maiden kansalaisten, pakkotyöleirejä ja kuolemia sekä asevoimin kukistettuja toisenlaisen rauhan, jota Uudenkaupungin yhdistys tarkoittanee, tavoittelijoita.
Nykyinen Venäjä ei näytä kovin innokkaasti lähtevän toista osapuolta kuulevaan dialogiin, ovat kysymyksessä sitten EU, USA, Kiina, Intia tai paavi. Venäjän aloittama sota kaikkine seurannaisvaikutuksineen on jakamassa maailmaa. Rauha olisi mahdollinen vain harhaisen diktaattorin ehdoilla? Mitä sellainen rauha toisi myötään?
On tietenkin myönteistä uskoa ihmisten hyvyyteen tavoitteena ihanneyhteiskunta: utopia. Ihmiskunnan vuosituhantinen toiminta on kuitenkin osoittanut, että realismilla on edelleen yliote.
Vastuullisten päättäjiemme on toimittava realismin ehdoin ja turvattava Suomen kansan elinmahdollisuudet ja kehitys osana eurooppalaista liberaalia demokratiaa.
Hannu Luotola