Suomessa on seurattu järjestelmällisesti koko maan tasolla sinilevän kasvua kesästä 1998 lähtien. Sen avulla on tarkoitus saada yleiskatsaus koko maan sinilevätilanteesta. Seurantaa tekevät Suomen ympäristökeskus Syke, Ely-keskukset ja kunnalliset ympäristöviranomaiset. Myös esimerkiksi rotarypiirit tekevät aktiivisesti havaintoja. Uudessakaupungissa sinilevätarkkailu kuuluu kaupungin ympäristönsuojelulle.
– Minä olen se, joka seuraa sinilevätilannetta kerran viikossa läpi kesän. Tarkkailupaikaksi on valittu Santtion uimarannan jatkeena oleva mummolaituri, Uudenkaupungin ympäristönsuojelupäällikkö Susanna Puottula kertoo.
Puottula aloittaa sinilevän seurantakauden kesäkuun alussa. Yli vuosikymmenen kokemus on opettanut hänet tunnistamaan levätilanteen nopeasti. Hän tekee aina arvion samalla tavalla, jotta tiedot ovat vertailukelpoisia. Tämän viikon tiistain aurinkoinen, mutta tuulinen päivä oli tämän vuoden ensimmäinen seurantakerta.
– Viime vuosina sinilevää on ollut valtakunnallisesti hieman enemmän kuin aiemmin, mutta Uudessakaupungissa tällä tarkkailupaikalla sitä on melko harvoin. Yleensä veden laatua havainnoidaan näytepurkkiin vettä keräämällä ja silmämääräisesti tarkkailemalla, mutta epäselvissä tilanteissa voimme myös lähettää näytteet eteenpäin laboratoriotutkimuksiin, hän toteaa.
Valtakunnalliseen sinileväseurantaan kuuluu noin 300 pysyvää havaintopaikkaa eri puolilla maata. Luku sisältää niin sisävesiä kuin rannikkoalueitakin. Sinilevätilannetta seurataan joka viikko kesäkuusta syyskuuhun. Lisäksi sinilevätilannetta seurataan avomerellä tutkimusalus Arandan, satelliittikuvien ja Rajavartiolaitoksen havainnoilla.
– Tarkastan sinilevätilanteen alkuviikon aikana ja tulokset toimitetaan Ely-keskukselle, jonka jälkeen Syke julkistaa valtakunnallisen sinilevätilanteen aina torstaisin, Puottula lisää.
Hän kuvailee joka kesä toistuvaa sinilevätarkkailua mukavaksi kesäiseksi työtehtäväksi, joka rikkoo toimistopäivien rutiinia.
– Ja samalla uimareiden tai muiden rannalla olevien kanssa syntyy keskustelua, kun he seuraavat sitä, mitä minä teen.
Käytännössä havainnointi on hyvin yksinkertaista. Puottulalla on sinilevätarkkailua varten varattu läpinäkyvä lasiastia, jonne hän ottaa muutaman desin verran vettä. Hän vinkkaa, että kesämökillä vastaavan tarkkailun voi tehdä vaikkapa kirkkaaseen juomalasiin.
– Jos näytteessä olisi silmin nähtäviä sinilevähippuja, antaisin vesinäytteen seistä noin tunnin ajan. Jos pinnalle nousisi tikkumainen muodostelma, niin kyseessä olisi todennäköisesti sinilevä. Jos taas näytteessä olisikin vaikkapa männyn siitepölyä, se käyttäytyisi eri tavalla.
Nykyisin myydään sinilevätestejä, jotka kertovat vesinäytteen perusteella nopeastikin esimerkiksi mökkiläisille, onko vesi uimakelpoista. Jos epäilee, että vedessä oleva vihertävän kellertävä massa on sinilevää, voi tehdä myös niin sanotun keppitestin.
– Jos vedessä näkyy vihreää kasvustoa, kannattaa sitä yrittää nostaa kepillä. Jos keppiin jää roikkumaan kasvustoa, kyseessä on vaaraton rihmalevä, Puottula selventää.
Tällä kertaa näytteen tulos on selvä: vesi on täysin kirkasta. Vedessä ei näy kellertäviä tai vihertäviä hippuja, joten levästä ei ole epäilystäkään.
– Näyte on otettu laiturilta kurottamalla, mutta ei rannassakaan näy levähippuja, joten vesi on täysin uimakelpoista.
Sinilevätilanne voi vaihdella samalla näytteenottopaikalla nopeastikin. Puottula huomauttaa, että aamulla paikalla on saattanut näkyä selkeää levämassaa, mutta iltapäivällä tuuli on voinut sen jo hajottaa.
– Sinilevätilannetta tarkkaillaan oikeastaan siksi, että saamme pitkän aikavälin tietoa veden laadusta ja meren yleisestä tilasta. Ei se uimareille juuri tietoa tuo, mutta pieni sinilevämäärä ei haittaa uimista, kunhan vettä ei vahingossa juo, ja muistaa käydä uinnin jälkeen suihkussa, Puottula summaa.
Kaupungin ympäristönsuojelu tekee siis sinilevätarkkailua, mutta ympäristöterveydenhuolto tarkkailee yleisten uimarantojen veden laatua säännöllisesti uimakauden aikana. Uudenkaupungin ympäristöterveydenhuollon terveystarkastajat seuraavat uimaveden laatua yleisillä uimarannoilla Uudessakaupungissa, Laitilassa, Pyhärannassa, Kustavissa, Vehmaalla, Taivassalossa, Nousiaisissa, Mynämäellä ja Maskussa.
Uimarantojen veden laadun voi tarkistaa kaupungin verkkosivuilta.
Fakta
Sinilevä
Sinilevä eli sinibakteeri on luonnollinen osa vesistöjen eliöstöä.
Sinilevien massaesiintymää kutsutaan sinileväkukinnaksi.
Sinilevä näkyy vihertävinä tai kellertävinä hiukkasina vedessä.
Sinilevä ei jää tikkuun roikkumaan, kuten rihmamaiset isokokoisemmat levät.
Lämpö edistää sinilevien kasvunopeutta.
Sinileviä on useita eri lajeja.
Osa lajeista voi tuottaa myrkyllisiä yhdisteitä.
Sama esiintymä saattaa tuottaa myrkkyä tänään ja huomenna ei tuota.
Sinilevämassa voi aiheuttaa allergiaoireita.
Jos vedessä on runsaasti sinilevää, siinä ei saa uida.
Siitepöly saattaa näyttää lähes samanlaiselta kuin sinilevä.
Sinileväkausi on pahimmillaan keskikesästä eteenpäin.
Lähde: Suomen ympäristökeskus
