Se oli helmikuun toinen päivä vuonna 2004. Mohamad Pishro asteli ensimmäisen kerran Suomen kamaralle Turussa. Mieleen on elävästi jäänyt hetki Turun kauppatorilla.
– Torin laidalla olevan katon reunalla oli iso lämpömittari, jossa luki -25 astetta pakkasta, Pishro naurahtaa ensikosketustaan Suomeen.
Toinen samankaltainen muistikuva oli linja-autosta, kun hän katsoi tienreunassa olevia lumipenkkoja.
– Hyvä jos edes näin ihmisten päitä, kun he kävelivät tien reunassa. Se oli sellainen ensikokemus, mutta ei missään tapauksessa ollut shokki, hän kuvailee.
Nyt 49-vuotias Pishro on kulkenut pitkän matkan ennen kuin on asettautunut perheensä kanssa Uuteenkaupunkiin. Alun perin Iranissa syntynyt Pishro tuli Suomeen Saksasta, jossa hän oli opiskelemassa.
Vaihtoehtona oli joko jäädä Saksaan tai lähteä jonnekin muualle. Paluu Iraniin ei ollut kysymyksessä. Suomi valikoitui paikaksi kaverin avustuksella.
– Hän ehdotti Suomea ja kannusti, että täältä saisin varmasti jonkun työpaikan. Edelleen olen tosi iloinen omasta päätöksestäni tulla tänne, Pishro toteaa.
Suomessa ollut kaveri oli Pishrolle iso apu sopeutumisessa maan tavoille. Hän kertoo tietävänsä ihmisiä, jotka ovat tänne tullessa saattaneet kokea vaikeuksia kotouttamisessa ja lähteneet takaisin kotimaahansa.
Pishro puolestaan näkee tänä päivänäkin monia arkisia asioita, jotka ilahduttavat häntä.
– Yksi esimerkki on sananvapaus. Täällä saa olla juuri sellainen ihminen kuin on eikä tarvitse muuttua minkään vuoksi, hän mainitsee.
Suomessa Pishro löysi itselleen puolison ja tie nykyiseen kotipaikkaan on kulkenut muun muassa Espoon, Jyväskylän, Kuopion ja Vehmaan kautta.
Uudessakaupungissa Pishron perhe on asunut vasta vajaan vuoden, mutta kaupunki on silti entuudestaan tuttu hänelle. Viisi vuotta vierähti nimittäin autotehtaalla.
– Itse asiassa vielä aikaisemmin muistan käyneeni Ugissa, sillä meidän häitä varten haimme täältä savustettua lohta, hän muistaa.
Pishron perheeseen kuuluu puolison lisäksi kaksi lasta. Päivät kuluvat lasten kanssa ja lisäksi hänen omassa hierontapalveluja tarjoavassa yrityksessä.
Kuopiossa ollessaan Pishro pääsi opiskelemaan hierontakouluun, joka toimi hyvänä vastapainona silloiselle päivätyölle. Viikonloppuisin tapahtunut opiskelu toi mukanaan uusia ystäviä ja uusi ammatti.
– Se on ihan lempiammatti minulle. Saan olla ihmisten kanssa tekemisissä ja työn aikana on mahdollista jutella. Tunnelma on paljon lämpimämpi mitä tehdastyössä, hän huomauttaa.
Shakkia vapaa-ajalla intohimoisesti harrastaneella ja seuranneella Pishrolla on valtava perspektiivi asioihin, kun vertaa elämiseen vaikka synnyinmaataan Irania Suomeen.
Uudenkaupungin kodista on tullut Pishrolle sellainen paikka, jossa monet kehumisen arvoiset asiat saattavat mennä monilta pitkän linjan paikallisilta ohi silmien.
– Aivan ensimmäisenä asiana on rauhallisuus. Ylipäätään toivon, kun seuraa maailman tapahtumia, että rauhallisuus pysyisi täällä Suomessa. Se on arvokas asia, hän sanoo.
Toisena asiana hän mainitsee Uudenkaupungin maisemat. Hän ihailee merimaisemia ja veneistä tulee heti mieleen rauha.
– Kun näen merta ja veneitä, se rauhoittaa minua, hän kuvailee.
Maisemat, rauhallisuus ja elämän helppous kiehtovat Pishroa täällä.
– Ugissa voin rauhoittua, hyödyntää omaa aikaani ja tutkiskella itseäni samalla. Se auttaa jaksamaan, kun elämänrytmi on täällä rauhallista, hän päättää.