Uudenkaupungin museo rakentaa yhden suuren näyttelyn vuodessa. Lisäksi museossa kerrotaan joka vuosi porvaristalon joulunajasta. Tämän vuoden Wahlbergin museotalon päänäyttely kertoo uusikaupunkilaisista naisista, jotka toimivat perinteisesti miehisillä aloilla 1800–1900-lukujen vaihteessa.
Hämmentävää, ettei uusikaupunkilaisia merkkinaisia ole nostettu aiemmin jo näkyvämmin esiin, mutta onneksi heitä varten on nyt nimetty Wintterissä tiloja, yhden heistä mukaan on nimetty kirjakauppa ja nyt museo nostaa heitä esiin näyttelyvalinnallaan. Uudenkaupungin museo on aiheensa kanssa hyvin kiinni ajassa, sillä esimerkiksi Ateneumissa on parhaillaan näyttely, joka tuo ensimmäistä kertaa yhteen 1800-luvulla Saksassa opiskelleiden ja työskennelleiden naistaiteilijoiden töitä. Ateneumin näyttelyssä todetaan, että nämä rajoja rikkovat naiset raivasivat tietä seuraavien sukupolvien taiteilijoille.
Uudenkaupungin Ensimmäisten joukossa -näyttely kertoo 11: stä naisesta, jotka olivat aikansa mittapuulla uraauurtavissa ammateissa, joihin hyväksyttiin silloin virallisesti vain miehiä. Miehille paremmin aikalaisten mukaan soveltuvia ammatteja olivat esimerkiksi urkurin ja lääkärin työt. Valokuvaajan ammattikin oli naisella epäilyttävä, mutta se hyväksyttiin paremmin kuin moni muu miehinen ammatti, liittyihän valokuvaukseen myös taide.
Monet museossa esiin nostetut naiset harrastivat myös kyseiselle sukupuolelle vieraita lajeja, kuten metsästystä ja purjehtimista sekä urheilua. Toki näyttelyn naiset olivat aikansa parempaa väkeä, joten heillä oli varaa opiskella. Porvarisnaisten oletettiin kuitenkin viettävän aikansa lapsia ja kotia hoitaen, koska eiväthän naiset muuta elämältään edes halunneet.
Näyttelyyn valitut naiset osoittavat elämäntarinoillaan, etteivät perinteiset ajatukset naisten elämästä olleet se ainoa totuus. He avasivat uusia ovia, jotka oli aiemmin varattu vain miehille. Museo näyttely on esillä ensi vuoden elokuulle. Kannattaa käydä tutustumassa, mikäli historia ja naisten oikeudet kiinnostavat, koska aihe on ajankohtainen yhä vuosisatoja myöhemmin.
Katja Kaartinen