Tässähän ei ole mitään uutta tai mullistavaa ja vielä synkempää kuvaa tarjoavat molempien lehtien lööpit kauppojen kassojen vieressä. Lehtitalot tietävät, että ikävä uutinen kiinnostaa enemmän kuin iloinen.
Jo 1960-luvulla vaikuttaneet norjalaistutkijat Johan Galtung ja Mari Holmboe Ruge listasivat 15 uutiskriteerin kärkeen negatiivisuuden. Vaikka kriteerit eivät varsinaisesti ole tärkeysjärjestyksessä, on kuvaavaa, että positiivisuus on listalla neljäntenätoista.
Raadolliset, voimakkaat ja yllättävät uutiset luetaan varmemmin. Vielä parempi, jos ne edes etäisesti koskettavat meitä läheltä. Vuoden 2004 tsunami yhdistetään ennen kaikkea Thaimaahan, vaikka Indonesiassa kuoli moninkertaisesti enemmän ihmisiä. Thaimaa ei ole maantieteellisesti juuri sen lähempänä, mutta se on suosittu matkakohde, jossa olemme itse käyneet tai ainakin joku tuttumme.
Viime viikolla Vakka-Suomen elinvoimafoorumissa puhunut emeritusprofessori Esko Valtaoja antoi selityksen ihmismielen kuvioihin.
Hänen mukaansa meillä on sitkeä käsitys, että kaikki oli ennen paremmin ja jossain oman syntymämme kohdalla kaikki lähti luisumaan huonompaan suuntaan. Valtaojan mukaan evoluutio on tehnyt meistä selviytyjän, joka näkee vain synkät asiat.
Ihminen kuului taannoin ruokaketjun keskelle. Piti olla jatkuvasti varuillaan ja olettaa, että vaara tai paholainen vaanii joka kulman takana. Vaikka teknologia on kehittynyt hurjasti niistä päivistä, on jossain takaraivossa vielä muistijälki ihmislajin alkuhetkiltä.
Näemme televisiosta ja suoratoistopalveluista ruusuista kuvaa menneiden vuosisatojen niityillä kirmaavista ihmisistä, joiden elämä oli huoletonta. Jane Austenin kirjoista kopioitu maailma on kuitenkin kaukana siitä arjesta, jota Suomessa elettiin samoihin aikoihin. Ja todellisuudessa myös 1700–1800-luvun Englanti, jossa Austen asui tarjosi samppanjaa ja vaahtokarkkeja vain harvalle.
Valtaoja kertoi, että hänen omassa suvussaankin oli itsellisiä, jotka kiersivät talosta toiseen töitä etsien. Pieni omaisuus kulki mukana, eikä sitä juuri kertynyt. Vielä 1950-luvulla Suomi oli Euroopan köyhimpiä valtioita. Siis esimerkiksi minun vanhempieni tai Esko Valtaojan syntymävuosikymmenellä.
Valtaoja julisti viime vuosikymmenellä rohkeasti nimetyssä kirjassaan, että maailmanloppu on peruttu. Hän nosti Uudessakaupungissa vieraillessaan esille tilastoja, joiden mukaan maailma ei ole niin synkkä paikka kuin jatkuvasti kerrotaan.
Sotien määrä on laskenut tasaiseen tahtiin ja on vain murto-osan siitä, mitä se oli sata vuotta sitten. Toki tällä hetkellä erilaisia konflikteja on taas enemmän kuin muutamia vuosia sitten. Samaan aikaan myös maailman ylikulutuspäivä on saatu pysymään suunnilleen samassa, vaikka se joka vuosi koittaa yhä aivan liian aikaisin.
Tietoa on kuitenkin paljon enemmän saatavilla ja siksi negatiivista viestiä pukkaa jatkuvasti silmiemme eteen. Miten tässä maailmassa voisi edes ajatella positiivisesti? Valtaoja nosti esille Sitran megatrendit, jotka esittävät yhden tulkinnan globaalien muutosilmiöiden suunnasta.
Seuraavat trendit julkaistaan muutaman vuoden kuluttua, mutta tuskinpa ne poikkeavat merkittävästi vuoden 2023 trendeistä, joita ovat luonnon kantokyvyn mureneminen, hyvinvoinnin haasteiden kasvaminen, demokratian kamppailun koveneminen, digivallasta kilpailun kiihtyminen ja talouden perustan rakoilu.
En silti kannata totaalisessa uutispimennossa elämistä, vaikka silloin mielenterveysongelmat saattaisivat vähentyä. Ihmisoikeuksien ja luonnon puolesta kannattaa taistella ja niistä pitää pitää meteliä, sillä kaikki ei todellakaan ollut ennen paremmin.
Risto-Matti Kärki
tuottaja