Uusikaupunkilainen Oskar Kuvaja on 15-vuotias nuori mies, joka on koko ikänsä rakennellut käsillään. Teossa on ollut niin moporemppaa kuin auton hitsausprojektiakin, mutta tänä keväänä yksi hänen unelmistaan toteutui, kun hän pääsi kunnostamaan vanhaa puuvenettä.
– Kyseessä on uusikaupunkilaisen veneenrakentajan Keijo Elon vuonna 1975 rakentama puuvene. Sillä on mittaa 7,2 metriä ja se on 2,3 metriä leveä, Kuvaja kertoi.
Vene oli keväällä myynnissä internetin veneenmyyntipalstalla ja heti, kun Kuvaja huomasi kyseisen puuveneen, hän meni näyttämään sitä isälleen ja totesi, että tässä se nyt on.
– Tiesin heti, että vene on minulle se oikea. Etsimässäni puuveneessä sai olla laitettavaa, koska projektiahan minä itselleni hain. Moottorin piti kuitenkin olla kunnossa, eikä vene saanut olla pahasti laho, Kuvaja totesi.
Kuvajan suvussa ei tiettävästi ole veneenrakentajia, mutta hän on saanut runsaasti neuvoja ja työvälineitä lainaksi paikallisilta veneasiantuntijoilta.
– Paikalliset venetietäjät auttoivat minua mielellään, kun lupasin, että kunnostettu vene olisi esillä elokuussa Puupaatei Pakkahuoneel -tapahtumassa.
Veneen ensimmäinen omistaja on nimennyt sen Mikaeloksi. Kuvaja on kuullut, että kyseessä olisi ollut omistajan lähipiiriin kuuluvan henkilön toinen nimi.
– Nimi on hieman erikoinen, koska yleensähän veneet nimetään naisten, ei miesten mukaan. Veneen nimen vaihtaminen tietäisi huonoa onnea, joten en ole ainakaan heti sitä vaihtamassa, hän pohti.
Kuvaja on takahytillisen puuveneen neljäs omistaja. Vene on tehty männystä ja siinä on mahonkivanerihytti. Hän on kunnostanut venettä itselleen ja perheelleen huvikäyttöön Janhualla lähellä kotipihaansa.
– Aloitin keväällä poistamalla veneestä vanhan maalin ja lakan. Takakanteen uusin muutaman laudan. Sen jälkeen aloin kyllästää sitä seoksella, jossa on pellavaöljyä ja sinkkinaftenaattia. Sinkkinaftenaattia käytetään pellavaöljyn kanssa, koska se estää lahoamista ja hometta.
Seosta sivellään veneen puupintoihin niin kauan kuin puu ainetta imee. Aine myös estää puun syiden täyttymisen vedellä siinä vaiheessa, kun venettä turvotetaan.
– Odotin aineen kuivumista noin viikon verran, mutta ulkotiloissa säilytettävä vene kuivui nopeasti. Sen jälkeen oli maalauksen vuoro.
Hän maalasi ensin veneen pohjan kolmeen kertaan ”lyijymönjällä”, jonka päälle tuli vielä kaksi kerrosta alusmaalia. Näiden päälle Kuvaja suti myrkkymaalin.
– Tähän kaikkeen meni runsaan viikon verran. Sen jälkeen oli veden pinnan yläpuolisten osien lakkaus. Sivelin veneen kylkiin seitsemän kerrosta lakkaa. Sitä pidetään veneenrakennuspiireissä miniminä, hän selvensi.
Parin kolmen lakkakerroksen välein hän teki pintaan välihiontaa. Lisäksi hän lakkasi veneen partaat eli laidat ja hytin kuuteen kertaan. Lakkauksen jälkeen hän vielä uusi veneen kylkilistat.
– Olen joka päivä tehnyt töitä veneen kanssa useamman tunnin, mutta päivisin on oltava ensin kesätöissä, joten venettä olen ehtinyt tehdä iltaisin ja viikonloppuisin. Alkuperäinen suunnitelma oli saada vene valmiiksi koulunpäätösjuhliin, mutta työmäärä tuli yllätyksenä, joten siirsin suunnitelman juhannukseen ja siinä on nyt pysytty, Kuvaja kertoi.
Haastattelua tehdään juhannusta edeltävän keskiviikon aamuna kovassa vesisateessa. Hän oli sopinut, että isoisä saapuisi traktorin kanssa aamukymmenen aikoihin.
– Vene viedään isovanhempieni mökille makean veden altaalle. Vene on siis turvottamista vaille valmis. Vene turvotetaan siten, että vettä päästetään hiukan vesilinjan yläpuolelle asti ja sen jälkeen vene vuotaa päivän tai pari, kunnes puu on imenyt tarpeeksi kosteutta.
Vettä pumpattaisiin vähitellen pois ja Kuvaja katsoisi, missä vaiheessa pinta alkaisi laskea eli vesi ei pääsisi vuotamaan enää takaisin veneeseen.
– Vene on käyttökunnossa, kun se on todettu vesitiiviiksi ja kaikki vesi on pumpattu pois. Vene olisi tarkoitus tuoda juhannuksen jälkeen sulkuporttien läpi Kaupunginlahden venepaikalle, hän paljasti.
Veneen moottorina on 2-pyttyinen Yanmar, joka kulkee seitsemän solmun vauhtia. Vene kulkee siis noin 15 kilometriä tunnissa. Kuvaja kertoo laskeneensa, että kaupungin keskustasta Isonkarin majakkasaarelle veisi vajaat pari tuntia.
– Tarkoitukseni on omistaa vene mahdollisimman pitkään, koska olihan sen kunnostaminen myös vähän historiaa säilyttävä teko, Kuvaja summasi.