– Jostain minulle tuli olo, että nyt täytyy tehdä sarvikuonoja.
Kahdelle ensimmäiselle sarvikuonolleen kuvataiteilija Jenny Vuorela teki vaaleanpunaiset siivet.
– Halusin korostaa, että paksunahkainenkin voi olla herkkä.
Vasta kun teokset olivat valmiit, Vuorela hoksasi, miksi sarvikuonot puhuttelivat häntä.
– Mieheni työ vei meidät Australiaan. Olemme asuneet viimeisen viiden vuoden aikana yhteensä noin 2,5 vuotta Perthissä. Naapurissamme oli eläintarha, ja kun meillä on pieni poika, kävimme usein siellä.
Perth Zoo on 17 hehtaarin kokoinen eläintarha, jossa asustelee myös kaksi sarvikuonoa. Vaikka eläintarhassa on kaikkiaan 1258 eläintä, juuri sarvikuonot tekivät Vuorelaan vaikutuksen.
– Ehkä samaistuin niihin, hän hymähtää.
– Sarvikuono on minulle vahvuuden ja herkkyyden vertauskuva. Elämässä on hetkiä, jolloin on kasvatettava paksu nahka, joka suojaa, kun elämä kolhii, auttaa jaksamaan ja piilottaa tarvittaessa.
Sarvikuonojen olemuskin kiinnosti. Ne ovat isoja ja niillä on hyvin alkukantainen olemus. Lapsesta ne näyttävät dinosauruksilta.
– Sarvikuonoilla on kauniit silmät. Silmissä näkyvä herkkyys jopa hämmentää.
Myös teosten nimet ovat hellyttäviä. Yhden sarvipään nimenä on ”Olen pieni ja pääni painaa”, toisen ”Kesämuistot nahassa”. Hymyilevän sarvikuonon selässä on kukkia. Rauhanpuolustajakin joukosta löytyy. Hänet tunnistaa Peace-merkistä.
Jenny Vuorela arvelee, että ilman Australiassa asumista hänen keramiikkateostensa teemana tuskin olisivat sarvikuonot. Ehkä hän olisi keskittynyt karhuihin, kettuihin tai peuroihin.
Australiasta ja ulkomaan matkoilta teoksiin on tarttunut toinenkin aihe. Runonkulman galleriassa on 15 sarvipään lisäksi esillä koralleja, jotka leikittelevät muodoilla, valolla, varjoilla ja pinnan liikkeellä.
– On uskomatonta ajatella, että meren syvyyksissä on kokonainen maailma, josta pinnalla ei ole kuin aavistus. Meressä korallit ovat häkellyttävän kauniita väreineen, mutta myös maalla, kuolleina, ne kantavat hiljaista muistoa aarteina elämästä ja ajasta.
Vuorelan näyttelyn nimenä on Sarvipäitä ja muutama suukko. Yhdellä seinällä on täyteläisiä ja heleänpunaisia huulia. Pienet suukot ovat veistoksina yhtä aikaa leikillisiä ja herkkätulkintaisia, kuin pysähtyneitä hetkiä.
– Huulet ovat muoto, joka voi viestiä tai vaieta, Vuorela selittää.
Kuvataiteilija on päässyt suukkoja tehdessään kokeilemaan myös erilaisia lasituksia. Huulet ovat sitä houkuttelevampia, mitä kirkkaampi lasitus on.
Jenny Vuorela toivoo, että hänen näyttelynsä luo katsojalle hetken, jossa katse ja ajatus voi levätä.
Raumalla asuvan taiteilijan teoksia on nähty Runokulman galleriassa aiemmin yhteisnäyttelyissä. Yksityisnäyttely hänellä on Uudessakaupungissa ensimmäistä kertaa.
Vuorela on Keramos ry:n taiteilijoita. Hänen teoksiaan on ollut esillä Rauman lisäksi muun muassa Turussa, Merikarvialla, Kauttualla ja Helsingissä.
– Näistä teoksista esillä ovat aiemmin olleet vain punasiipiset sarvipäät. Ne ovat olleet Rauman kaupunginkirjastossa. Muut teokset ovat näyttelyssä ensi kertaa.
Runonkulman galleria järjestää kuvataiteilija Jenny Vuorelan tapaamisen lauantaina 28.6. kello 13–15.
Sarvipäitä ja muutama suukko -näyttely on esillä Runonkulman galleriassa 19.7. asti.
