Jos haluat rauhaa, varustaudu sotaan

0

Uudenkaupungin Sanomissa oli 26.6. kaksi tekstaria, joissa kritisoitiin maanpuolustusmenojen kasvattamista. Kritiikkiä perusteltiin itsenäisyyden menetyksellä ja hyvinvointiyhteiskunnan alas ajolla. Olen asiasta eri mieltä.

Kun talvisota 30.11.1939 puhkesi, Suomi oli ollut itsenäinen runsaat 21 vuotta. Suomi oli yksin ja kehnosti varustautuneena Neuvostoliittoa vastaan. Vapaaehtoisia tuli tueksi eri maista, mutta mikään valtio ei suoraan tukenut. Neuvostoliiton ja Saksan välisen sopimuksen lisäpöytäkirjassa todettiin Suomen kuuluvan Neuvostoliiton etupiiriin. Kun Jatkosota päättyi, Suomi oli edelleen itsenäinen, mutta tiukasti Neuvostoliiton kontrollissa YYA- ja muiden sopimusten myötä. Suomi ”suomettui” eli oma valvonta oli tiukkaa. Baltian maat taipuivat Neuvostoliiton vaatimuksiin, ne miehitettiin, sota kulki kahteen kertaan niiden ylitse ja ne liitettiin Neuvostoliittoon. Kun Neuvostoliitto hajosi 1991, ne itsenäistyivät ja liittyivät kiireen vilkkaa sekä EU:n että NATOn jäseniksi. Suomi liittyi v. 1995 EU:hun. Venäjä miehitti Krimin niemimaan 2014 ja aloitti 2022 hyökkäyksen Ukrainaan. Suomi haki NATO-jäsenyyttä 2022 eduskunnan päätöksellä 188–8 ja se hyväksyttiin 2023.

USA oli tähän asti ollut NATOn vahvin osallistuja, mutta nyt se on ruvennut vaatimaan, että Euroopan NATO-jäsenten pitää ottaa vastuu Euroopan asioista. Tähän asti rahoitusvaatimus on ollut 2 % BKT:stä, nyt se on nostettu 5 %:iin. Itse asiassa Euroopan maat ovat NATOn perustamisesta alkaen laiminlyöneet maksuja ja paljon muutakin kuten sotatarviketeollisuuden ylläpitämisen ja maanpuolustuksen sopeuttamisen uusiin menetelmiin. Näistä saamme näytteitä Ukrainan tapahtumista.

Venäjä oli tehnyt pitkän tähtäyksen suunnitelman. Ensin saatettiin Länsi-Euroopan maat riippuvaisiksi huokeasta öljystä ja maakaasusta, sitten vallattiin Krim 2014. Länsimaat esittivät paheksuntaa, ei juuri muuta. Ukrainan itäisten maakuntien valtaaminen sai ETYJ:n liikkeelle, mutta toimenpiteet jäivät tehottomiksi. Vasta erityisoperaatioksi nimetty 2022 alkanut sota havahdutti Länsi-Euroopan. Venäjällekin se oli yllätys, Kiovan valtaus ei onnistunutkaan, vaikka sen piti olla läpihuutojuttu. Nyt on kolmas sotavuosi menossa.

On esitetty arvioita siitä, mitä tapahtuu, jos ja kun Ukrainan sota loppuu, mikä on seuraava maa listalla. Jotain NATO-maata on veikattu. Sekä EU että NATO ovat aika hampaattomia, kun toiminta perustuu yksimielisiin päätöksiin. Yksimielisyyttä perusteltiin kai sillä, etteivät isot maar sanele ratkaisuja pelkästään omien intressiensä mukaisesti, Eikö nykytilanteessa jonkinlainen määräenemmistöpäätös olisi parempi? Nyt esim. Unkari ja Slovakia pystyvät heittämään kapuloita rattaisiin. Onko syynä huokea öljy ja kaasu, vai onko takana jotain vielä tärkeämpää? Ovatko unkarilaiset unohtaneet vuoden 1956 tapahtumat?

Venäjältä on satojen vuosien ajan tullut Suomeen hyökkäyksiä ja presidentti Putinilta on kuultu usein lausuma ”missä venäläinen sotilas on tallannut…”. En halua, että talvisodan tilanne toistuu ja joudumme yksin vastaamaan maamme puolustuksesta, haluan, että kuulumme NATOon, josta tehdään niin vahva, ettei sen alueelle kannata hyökätä. Haluan uskoa, että Suomen osalta nämä varat puolustuksen vahvistamiseen löydetään jostain muusta kyin hyvinvointirahoista.

Tapani Caselius