– Työpäivä lypsykarjatilalla sisältää hyvin erilaisia työtehtäviä, aina pikkuvasikoiden ruokinnasta aperehujen tekoon. Eläinten lisäksi lomittajan tulee osata hoitaa myös työssä tarvittavat koneet ja laitteet, tiivisti Selina Riitamaa.
Haastattelua tehtäessä Selina Riitamaa oli toista päivää tutustumassa Suontaan tilaa ja opettelemassa tilan käytäntöjä.
– Jokaisella tilalla on erilaiset koneet ja laitteet ja myös erilaiset työtavat. Tästä syystä hyvä, että tilalle tuleva uusi lomittaja voidaan opastaa rauhassa, omien töiden lomassa tilan toimintoihin, totesi tilan isäntä Juho Salmela.
– Opastamme uusia lomittajia, kuten myös alan opiskelijoita, mielellämme, jotta saadaan järjestettyyn lomitukseen nuoria tekijöitä eläköitymisen takia. Vehmaan kautta järjestetty lomitus on meille tärkeä, lisäsi Suontaan tilan emäntä Merja Salmela.
Kotieläintilaa pyörittävällä maatalousyrittäjällä on oikeus 26 lomapäivään vuodessa.
– Kesä on maatilalla sitä kiireisintä aikaa. Toki kesälläkin pidämme vapaapäiviä, mutta yön jälkeen ei ikinä tiedä, mitä vastassa on, koska petoja liikkuu alueella kuitenkin jonkin verran. Itse pystyy reagoimaan asiaan paikan päällä paremmin, jos sattuu niin, että eläimet ovat karanneet. Jaamme meidän lomapäivät aika tasaisesti vuoden mittaan, mutta talven aikana on helpompi olla yön ylikin pois, sanoi Merja Salmela.
Laiduntavien eläinten käyttäytymisestä voi päätellä, onko petoja lähellä.
Vehmaan lomitusyksikön lomituspalvelujohtaja Pirjo Mäntynen korosti toimivan lomituspalvelun olevan monen tekijän summa.
– Ensinnäkin tarvitsemme työhön Selinan kaltaisia innostuneita, osaavia ja sitoutuneita tekijöitä. Lisäksi tarvitsemme Salmeloiden kaltaisia isäntiä ja emäntiä, jotka haluavat käyttää omaa aikaansa uusien lomittajien ja alan opiskelijoiden opastamiseen, kiitteli Mäntynen.
Muutama vuosi sitten lomitusalalla podettiin kroonista työntekijäpulaa. Alalle tulleet uudet työntekijät olivat pääosin ulkomaalaistaustaisia, mikä saattoi käytännön työssä aiheuttaa haasteita puutteellisen kielitaidon takia.
– Nyt näyttäisi siltä, että tilanne on muuttumassa ja ala kiinnostaa jälleen myös suomalaisnuoria, mikä on todella hienoa, totesi Mäntynen.
Maatalouslomittaja on yksi tärkeä osa suomalaista ruokaketjua.
– Me päätimme viime vuonna vahvistaa Vehmaan lomitusyksikön toimintaa oppisopimuskoulutuksen kautta. Koulutuspaikat saatiin täytettyä ja ainakin toistaiseksi kaikki valitut opiskelijat jatkavat opintojaan, selvitti Mäntynen.
Lomittajan työ on monessa suhteessa vaativaa ja vastuullista. Lomittaja on paljon vartijana. Eläinten perushoidon lisäksi pitää hallita erilaisia koneita ja laitteita, tuntea eläinlääkintää ja osata hygieniamääräykset.
– Lisäksi hyvällä lomittajalla on eläinsilmää, eli hän huomaa heti jos eläimen asiat eivät ole hyvin, lisäsi Merja Salmela.
Suontaan tilalla lypsäviä lehmiä on 70 ja nuorta karjaa 50 – 60 yksilöä. Lypsystä huolehtii lypsyrobotti.
– Vaikka lypsyn hoitaa robotti ja lehmät osaavat sitä käyttää ja käyttävät mielellään, niin silti ihmisen on tarkkailtava karjan kuntoa ja käytöstä jatkuvasti. Yhdenkin lehmän sairastuminen on meille aina vakava paikka, painotti Merja Salmela.
– Toisaalta myös lypsyrobotin keräämä data voi paljastaa jos jokin on vialla. Jos esimerkiksi lehmä ei ole käynyt lypsyllä normaalisti niin se näkyy robotin tiedoissa, lisäsi Selina Riitamaa.
Riitamaa valmistui maatalouslomittajaksi tänä keväänä ammattiopisto Liviasta. Työ on tuntunut omalta heti alusta alkaen.
– Meillä on kotona ollut aina eläimiä, mutta vasta hevosharrastus sai minut kiinnostumaan ammatista eläinten parissa, taustoitti Riitamaa.
Hän haluaa kuitenkin lomittaa erityisesti lypsykarjatiloja.
– Lomittajaopintojeni aikana lehmät valloittivat sydämeni, ne ovat niin valtavan sympaattisia eläimiä. Navetassa lehmien ympäröimänä omakin mieli rauhoittuu, Riitamaa kuvaili.
– Tuo on kyllä niin totta. Olen itsekin huomannut aivan saman ilmiön. Lisäksi vanhat lehmät ovat valtavan viisaita eläimiä, kuvaili Merja Salmela.
– Lehmät ovat siis ihan parhaita työkavereita, hymyilivät Selina Riitamaa ja Merja Salmela.