Musiikkipiireissä Uusikaupunki tunnetaan kolmesta kuulusta säveltäjästä: Bernhard Crusellista , Usko Kempistä ja Aulis Sallisesta.
Uudessakaupungissa on kuitenkin ollut myös naissäveltäjiä. Tutkijatohtori Nuppu Koivisto-Kaasik esittelee heistä kaksi, 1800-luvulla vaikuttaneen Fredrika Börjessonin sekä Carolina Gadolinin.
Koivisto-Kaasik juontaa Crusell-viikolla Wallilan kartanossa Anna Sofia -nimisen konsertin. Anna Sofia Crusell oli säveltäjämestarin puoliso. Juonnossaan hän kertoo myös säveltäjänaisista.
Koivisto-Kaasik on mukana musiikkitieteilijä Susanna Välimäen Sävelten tyttäret -hankkeessa, jossa on kartoitettu suomalaisten säveltäjänaisten historiaa 1800- ja 1900-luvuilla.
– Ajattelimme, että teemme säveltäjänaisista opetuksen tarpeisiin pienen käsikirjan, esittelemme 20–30 säveltäjää. Emme osanneet aavistaakaan, että säveltäjänaisia kertyy näin paljon. Kirjassa on 126 pienoisbiografiaa.
Kirjaan olisi kertynyt enemmänkin tarinoita säveltäjänaisista, mutta johonkin oli vain laitettava piste.
Sävelten tyttäret -hankkeessa esille nousivat myös Kalannissa syntynyt Fredrika Börjesson, joka jo lapsena muutti Ruotsiin, ensin Uppsalaan ja sittemmin Veckholmiin, sekä Uudessakaupungissa syntynyt Carolina Gadolin. Siihen, että heitä ei yleisesti tunneta, on selkeä syy.
Tuohon aikaan säveltäjänaiset kohtasivat ennakkoluuloja. Tästä syystä Börjesson julkaisi sävellyksiä aluksi salanimellä.
– Naisen julkista sävellystoimintaa pidettiin siihen aikaan radikaalina. Säätyläisnaiselta odotettiin, että hän menee naimisiin ja keskittyy vain perheeseen sekä seuraelämään, Koivisto-Kaasik toteaa.
Myöhemmin Börjesson julkaisi sävellyksiä myös omalla nimellään. Hänen aikalaisensa Adolph Törneros totesi, että hän ”maalaa, runoilee ja säveltää poikkeuksellisen hyvin ollakseen nainen.”
Gadolin tunnettiin paremminkin runoilijana. Hän kirjoitti tiettävästi myös osia pappipuolisonsa saarnoista.
– Hän oli hyvin kiinnostunut teologiasta ja filosofiasta.
Gadolinin sävellyksistä on säilynyt vain yksi. Monet naiset sävelsivät pöytälaatikkoon, niin myös Gadolin.
1800-luku oli misogyynistä aikaa. Tämä heijastui myös niin, että pianomusiikin ja yksinlaulun ajateltiin sopivan naisille. Moni nainen opiskelikin pianon soittoa. Myös lasten musiikkia sekä pedagogista musiikkia pidettiin naisille sopivina.
– Viulu naisten instrumenttina alkoi yleistyä 1800-luvun jälkipuoliskolla. Silloin alkoi nousta kuuluisia sellistinaisia, mutta ennen 1900-lukua naisia ei pääsääntöisesti hyväksytty kaupunginorkestereihin, Koivisto-Kaasik kertoo.
Salonkiorkestereihin kuuluvia naisia pidettiin vielä 1900-luvullakin paheellisina.
– Nehän esiintyivät varieteessa ja kahviloissa, joissa oli anniskelua. Yleisö oli miesvaltaista.
Sävelten tyttäret -hanke on nostanut esiin paljon mielenkiintoista historiaa.
– Se on ollut monella tavalla antoisaa ja mullistavaakin. Susannan kanssa olemme jutelleet, miten hanke muutti meidän molempien käsityksen Suomen musiikin historiasta.
Tutkimushankkeessa nousi esille myös musiikin genrejä, jotka eivät olleet tutkijoillekaan kovin tuttuja, kuten pedagoginen musiikki ja voimistelumusiikki, jota tehtiin, kun naisvoimistelu sai jalansijaa pohjoismaissa 1900-luvun alkupuolella.
Koivisto-Kaasik ilahtui, kun hänet kutsuttiin juontamaan konsertti Uuteenkaupunkiin. Hän myöntää, ettei ole koskaan aiemmin käynyt täällä.
– Se on kuitenkin kaupunki, jossa olen aina halunnut käydä. Odotan innolla vierailuani sinne. Olen kuullut, että paikallismuseossa on Gadolin esillä. Se näyttely minun on nähtävä.
Suomen Akatemian tutkijatohtori Nuppu Koivisto-Kaasik juontaa Anna Sofia -konsertin Wallilan kartanossa 30.7.
