Tarina kiehtoo tyttöjä. He ymmärtävät, että teoksessa kritisoidaan naisen perinteistä roolia.
– Haluaisin isona auttaa naisten asemaa kehitysmaissa, Miona sanoo.
Kuvataidekoulua harrastavat uusikaupunkilaiset tytöt ihailevat taidenäyttelyn teoksia. Miona ja Heidi kertoo piirtävänsä paljon. Miona tykkää askarrella pahvista taloja, joita hän maalaa. Tyttöjen mukaan piirtäminen rauhoittaa.
– Jään helposti haaveilemaan ja sitten huomaan, että olen värittänyt kaiken yhdellä värillä, Heidi kertoo.
Miona jää seisomaan merellisen pastellimaalauksen eteen. Hänestä teoksessa on käytetty kivasti värejä.
– Näin jo kaukaa purjeveneet. Tykkään merestä. Meillä on mökki saaressa, Miona sanoo.
Heidi tutkii tarkemmin abstraktimpaa taidetta ja seisoo kirkkaanpunaisen taideteoksen edessä. Hän kertoo tykkäävänsä kokeilla eri tyylejä.
Tytöt siirtyvät yhdessä tummemman teoksen ääreen. Tunnelma on uhkaava. Suurkaupungissa on sumua, tai ehkä se on saastetta. Taide ohjaa monenlaisiin ajatuksiin.
– Ajatuksia on vaikea selittää, sanoo Heidi.
Tyttöjen mielestä näyttelyssä olevat Juhani Vuorisalmen pronssiveistokset, erityisesti norpat ovat hurjan söpöjä.
– Haluaisin ottaa tuollaisen minun huoneeseeni, Heidi kertoo.
Ensi syksynä Heidi ja Miona pääsevät ehkä Vakka-opiston kuvataidekoulun vanhempien opiskelijoiden ryhmään.
– Kuvataidekoulu kestää kolme tuntia, mutta siellä ei ole pakko olla koko aikaa, tytöt kertovat.
Pitkä aika on Heidin ja Mionan mielestä siksi kiva, että jos ei inspiraatiota löydy heti, on sen löytymiselle aikaa. Kuvataidekouluharrastus on tyttöjen mukaan sosiaalista, vaikka välillä haluaakin keskittyä.
– Yleensä me ollaan niitä mölyapinoita, Heidi paljastaa.
Taidekierros oli Mionan ja Heidin mielestä kiva. Kesällä he aikovat paitsi piirtää, myös lukea ja käydä rannalla.
– Olemme kahdestaan varmaan aika paljon, tytöt sanovat.
Galleria-Taidelainaamo Horisontti on toiminut kymmenen vuotta. 10-vuotisjuhlanäyttely Elämä väreinä oli esillä kesäkuun loppuun. Heinäkuussa Horisontin taiteilija on taidegraafikko Tiina Kuusikoski.
Tupsulassa päähän pulpahtaa ideoita
Ihan taidenäyttelyn vieressä on Tupsula, jonka tuhansien tupsujen joukkoon saa kuka vaan Aliseltakadulta tupsahtaa.
– Tämä on tosi kiva paikka. Kaikki on tehty käsin, tietää Tupsulassa monta kertaa käynyt Heidi Helen.
Molemmat tytöt ovat itsekin tehneet tupsuja, joten he tietävät tekniikan, miten tupsupalloja voi tehdä. Yllätys kuitenkin on, mitä kaikkea riemukasta tupsuista voi syntyä: kukkia, lammas, seinävaatteita, mattoja, jakkaranpäällisiä, matkalaukkuja, verhoja, koriste-esineitä, vaatteita ja patsaita.
Paikkaa esittelee Vuokko Tyni, joka kertoo, että lankatupsuista tehtyjen teosten määrää on lisätty joka vuosi. Nyt niitä on noin 15 000 kappaletta. Ei ihme, että paikkaa on kutsuttu myös tupsujen taivaaksi.
Tyttöjä kiehtovat myös lasikaappeihin tehdyt miniatyyrimaailmat ja nukkekodit.
– Ei aina tarvitse ostaa uutta nukkekotia, vaan sen voi tehdä kaappiin, Heidi sanoo.
Miona tutkii Päivi Virkkusen kokoamaa miniatyyrimaailmaa, jossa esitellään vanhaa aikaa.
– Historia on minun yksi lempiaineeni, Miona sanoo.
Heidi keksii, että vaikkapa kenkälaatikkoon voisi rakentaa miniatyyrimaailmana kouluesitelmän.
Tyttöjen mielessä kuhisevat monenlaiset ideat. ”Tuollaisen voisi tehdä itsekin”, he sanovat useaan kertaan.
