Miten on, synnyttääköhän naapurikaupunki Laitilassa pesäpallo jo samanlaisia tunteita? Nyt kun Laitilan Jyske pelaa seuran historian ensimmäistä kautta naisten Superpesiksessä, niin eletäänkö kukkokaupungissa penkkiurheilun juhlaa isolla jiillä?
Tästä ummikko ukilainen toimittaja lähti ottamaan selvää.
Tunnustan heti, että en ollut aiemmin käynyt yhdessäkään pesäpallo-ottelussa. Laji oli tuttu vain television urheilulähetyksistä ja koulun liikuntatunneilta. Sen verran voin jo heti alkuun ottelukokemuksesta paljastaa, että kumpikaan ei anna todellista käsitystä lajista.
Laitilan Laserkeskus Areenalle valmistui juuri ennen kauden alkua uusi katettu katsomo, missä on paikat noin 290 henkilölle. Hieman sateisena tiistaina katsomon jokainen paikka oli täytetty. Otteluinfon mukaan tätä Laitilan Jyskeen naisten Superpesisottelua Helsingin Roihuttaria vastaan seurasi 367 katsojaa.
Koolla ei Laitilan pesiskatsomo ole siis pilattu. Esimerkiksi myös naisten Superpesiksessä pelaavan Hyvinkään Tahkon kotistadion vetää noin 4500 katsojaa. Mutta tunnelma katsomossa oli mukaansa tempaava, tiivis ja positiivisesti kannustava.
Pelin jälkeen julkaistussa pelaajahaastattelussa Jyskeen Odessa Rinteelä kehuikin kotiyleisöä ja totesi, että yksi syy voitolle olikin juuri mahtava kotiyleisö, mikä tuki joukkuetta koko ajan. Myös Jyskeen pelinjohtaja Sami Mäki kiitteli katsomoa ja joukkueen faneja:
Mutta ääntä oli myös kentällä ja tämä oli ehkä lajia tuntemattomalle yksi suurimmista yllätyksistä. Sisävuorossa olevat pelaajat kannustivat ja ohjasivat toisiaan todella äänekkäästi kuin kuorossa.
Toinen vielä suurempi yllätys oli lajin vauhdikkuus. Kentällä todellakin tapahtui koko ajan ja ihailtavaa oli se, miten äärettömän nopeasti pelaajat osasivat reagoida alati muuttuviin tilanteisiin. Pelisilmää pitää tässäkin lajissa olla ja nopeita hoksottimia nopeiden jalkojen lisäksi.
Kun oma kokemus pesäpallosta koostuu tosiaan vain koulun liikuntatunneista ja niistäkin on vierähtänyt aikaa jo useampi vuosikymmen, niin etukäteen arvelin olevani pelistä täysin pihalla. Mutta ei. Selostaja auttoi pysymään kartalla kentän tapahtumista ja sain myös vinkkejä pelin seuraamiseen seuran pallopojilta. He kehuivat naisten pelaamista ja uskoivat vakaasti oman joukkueen voittoon. Ja niinhän siinä kävi, että Jyske voitti Roihuttaret kotiutuskilpailun jälkeen 2-1.
Ennen pelin alkua ehdin hörpätä areenalla kahvit paikallisen munkin kera. Erittäin hyvää. Pelitauolla tuli vielä haettu puffetista grillimakkara, ei moitteen sijaa siinäkään. Tarjolla olisi ollut myös mm. nachodippikasviksia, kiva idea. Paikallinen erikoisuus lienee pesäpalloareenalla ollut vihannesten myyntipiste.
Katsojan näkökulmasta onnistunut urheilutapahtuma on kokonaisvaltainen kokemus. Naisten superpesiksen kotipelille Laitilassa annan arvosanaksi täydet viisi tähteä eli 5/5.
Katsomossa oli hyvä tunnelma, peli oli vauhdikasta ja viihdyttävää ja tarjoilut maistuvat ja riittävät.
Maija Ala-Jääski
toimittaja