Rippikouluun tullaan monista syistä: kavereiden perässä, vanhempien toiveesta tai omasta kiinnostuksesta. Vaihtoehtoja on muitakin, sillä osa valitsee Prometheus- eli protuleirin tai jättää leirin väliin kokonaan. Silti valtaosa nuorista haluaa osallistua johonkin kasvun pysäkkiin.
Rippikoulu tavoittaa edelleen laajan nuorisojoukon aikana, jolloin kirkon rooli monien aikuistenkin elämässä on pienentynyt. Kyselyjen mukaan rippileiri on useimmille nuorille myönteinen kokemus. Tämän kokemuksen onnistumisesta vastaavat niin seurakunnan työntekijät kuin leirin isoset.
Turvallinen ilmapiiri on ratkaiseva osa leiriä, ja tällä tarkoitetaan sekä fyysistä että henkistä turvallisuutta. Kiusaaminen ei kuulu millekään leirille, ja seurakuntien vastuulla on huolehtia siitä, että jokainen voi olla mukana omana itsenään. Kaikille leiri ei ole helppo paikka. Jännitys sosiaalisista tilanteista, nukkuminen kodin ulkopuolella tai aiemmat ikävät kokemukset voivat tehdä osallistumisesta vaikeaa.
Uudessakaupungissa joustetaan nuorten toiveiden mukaan ja täällä rippileirin voi käydä myös siten, että nuori osallistuu päiväohjelmaan, mutta nukkuu yöt kotonaan.
Rippileiri on nuorelle usein monella tapaa käännekohta. Se tuo uusia ystäviä, keskusteluja ja kokemuksia, jotka voivat vaikuttaa pitkään, uskonnollisesta suhtautumisesta riippumatta. Kuten Helsingin piispa Teemu Laajasalo on todennut, rippikoulu vastaa nuoren tarpeeseen pohtia elämän suuria kysymyksiä. Uskonto ei ehkä määritä nuorta kuten ennen, mutta uteliaisuus ja kaipuu merkityksellisyyteen eivät ole kadonneet.
Maailmassa, jossa erilaiset katsomukset elävät rinnakkain, on entistä tärkeämpää, että nuori saa rauhassa pohtia, kuka hän on, ja mihin hän haluaa uskoa. Onhan rippi- tai protuleiri tärkeä pysäkki nuoren matkalla aikuisuuteen.
Katja Kaartinen