Kauno Pietilä kirjoitti viime lauantain lehdessä Hella Wuolijoesta ja mainitsi tekstissään myös naispuolisen neuvostodesantin.
Hän oli ehdotonta punaeliittiä edustanut Kerttu Nuorteva, Neuvostoliitossa vaikuttaneen entisen kansanedustajan ja lehtimiehen, Karjalan autonomisen neuvostotasavallan johtajan Santeri Nuortevan ja Sanni Tuomiston tytär.
Kerttu Nuorteva oli poikkeuksellisen kaunis, elegantti ja hyvin monipuolisesti sivistynyt nainen.
Häntä kuulustellut Otto Kumenius kuvaa karismaattista Kerttua muistelmissaan seuraavasti:
Naisen astuessa eteeni silmäni melkein pyöristyivät päässäni. Edessäni seisoi nainen, jota kauniimpaa olen harvoin nähnyt. Pitkä, tyylikäs, vaalea, hurmaava. Hän oli todellinen Nainen!
Todella kylmähermoinenkin, sillä vaatii lujaa luonnetta hypätä (neuvostovalmisteisella) varjolla vieraan maan lumiseen ja pimeään metsään ja hakeutua radiolähettimineen sen jälkeen Helsinkiin organisoimaan vakoilurengasta ja lähettämään viestejä kotimaahan. Suomalainen tiedustelu oli hänestä tietoinen ja erinäisten vaiheiden jälkeen hänet pidätettiin ja tuomittiin kuolemaan. Sotaylioikeus vahvisti tuomion.
Hänen kaksi veljeään – Pentti ja Matti – oli jo aikaisemmin pidätetty Petroskoissa vakoojina ja teloitettu.
Kerttu sanoi, että hän on antanut panoksensa sodassa isänmaan puolesta ja hänetkin ammutaan. Ei sitä kannata sen enempää setviä.
Vaikutusvaltaiset sukulaiset, erityisesti Nyberg, Nuortevat ja Lahden poliisimestari Iivari Tuomisto, saivat pitkitettyä tuomion täytäntöönpanoa ja välirauhan tultua hänelle tarjottiin mahdollisuutta siirtyä länteen, mutta Kerttu halusi kuitenkin palata kotiin Neuvostoliittoon. Siellä hänet passitettiin 10 vuodeksi vankileirille.
Kerttua aktiivisesti kuulustellut Valpon päällikkö Paavo Kastari keskusteli Kertun kanssa myös taiteista, kirjallisuudesta ja politiikasta ja kestitsi häntä Helsingin parhaissa ravintoloissa. Draaman kaareen sopii erinomaisesti, että Kastari toisen kuulustelijan Toivo Tuomisen tavoin ihastui Kerttuun.
Kastari oli myöhemmin professori ja ammattiministeri. Hän oli Urho Kekkosen opiskelukaveri ja läheinen ystävä, Tamminiemen saunaseuran vakiojäsen.
Turkulainen komisario Toivo Tuominen kirjoitti elämänsä ehtoopuolella rakkausrunoja, joiden kohteena oli kaukainen ja saavuttamaton kaunotar.
Kertun eno Iivari Tuomisto oli viime vuosisadan alkupuolella painin raskaansarjan Suomen ja Venäjän mestari sekä ammattipainijana myös maailmanmestari. Hän näytteli myös parissa varhaisessa kotimaisessa elokuvassa.
Olen tutkinut Kertun kiehtovaa tarinaa aikoinani siksi, että edesmenneen vaimoni Annikin isoäiti oli Kertun äidin ja Iivari Tuomiston sisar. Kerttu oli siis vaimoni isän serkku.
Suvun jo edesmenneiltä jäseniltä kuulin aikoinaan monia tarinoita Kertusta ja hänen perheestään. Hänestä on kirjoitettu paljon ja Jörn Donner ohjasi hänestä elokuvankin.
Toisilleen hyvin läheiset sisarukset olivat ideologisesti aika kaukana toisistaan: Annikin isoäiti, Virtain Hietalan emäntä, oli myös Virtain lottien johtaja ja perustajajäsen.
Esa Lahtinen