Tämä ”mystilliseksi” kuvattu rakettilento on aito valeuutinen yli 70 vuoden takaa. Kuopiolainen 17-vuotias Sokka löytyi tajuttomana ja likomärkänä Suonenjoen maamieskoulun pihalta lokakuussa 1948. Sokka kertoi toinnuttuaan, että hän oli lentänyt itse rakentamallaan raketilla seitsemän kilometrin korkeudessa 50 kilometrin matkan. Aikaa Silverstar-raketilla oli mennyt Kuopiosta Suonenjoelle vain muutama minuutti, mutta polttoainesäiliö oli rikkoutunut ja hän joutui tekemään hätälaskun järveen.
Poliisi kuunteli ja kirjasi, mutta ei uskonut tarinaa. Tapauksella ei nimittäin ollut silminnäkijöitä, ei äänihavaintoja, eikä raketin jäänteitäkään löytynyt. Myöskään lentolupia ei löytynyt, mutta Sokalla oli esittää piirroksia ja suunnitelmia raketistaan. Oliko Sokan kertomus peitetarina, kulissi tai poliittinen operaatio, pohtivat aikalaiset.
Tapaus upposi kuitenkin mediaan kuin kuuma veitsi voihin. Kuopiolaislehden toimitukseen otti kirjeitse yhteyttä eräs saksalaisinsinööri, joka kertoi avustaneensa Sokkaa raketin rakentamisessa. Hän ilmoitti, että Sokka oli kuollut rakettionnettomuudessa ja kirje päättyi sanoihin ”näkemiin pilven veikko”. Lehti ei ehtinyt vielä painoon asti, kun Sokka saapui toimitukseen ja pyysi, ettei tapahtuneesta uutisoitaisi.
Lehti ei suostunut Sokan pyyntöön, vaan haistoi jymyjutun ainekset. Tarina lähti lentoon ja uutinen levisi läpi Suomen. Pian Sokan tarina komeili lehtien etusivuilla Australiaa ja Yhdysvaltoja myöten. Oliko tämä nuori savolaisnero jättämässä jopa NASA:n insinöörit jalkoihinsa tiedoillaan, pohdittiin.
Sokka myönsi pari päivää myöhemmin, että tarina oli valetta. Hän oli matkalla Ruotsiin töihin, mutta muutti suunnitelmansa Suonenjoen kohdalla, koska väsy ja nälkä painoivat. Polkupyörällä matka Kuopiosta etelään tuntui pitkältä. Hän yritti lavastaa kuolemansa, jotta olisi voinut huomaamattomasti hävitä maasta.
Hän oli myös itse kirjoittanut ”insinöörin” kirjeen kuopiolaislehdelle. Tempauksen syyksi hän kertoi riidan vanhempiensa kanssa ja halun karata. Sokka kertoi häpeävänsä tapahtunutta ja vaikeni tapauksesta loppuikänsä. Oikeudellisia seurauksia hänelle ei tapauksesta seurannnut, mutta aikansa mediajulkisuus tavallaan tuomitsi hänet.
Tapahtuma oli Sokan suvussa julkinen salaisuus, josta ei saanut puhua ja sitä hävettiin niin paljon, että perhe päätyi vaihtamaan sukunimensä. Toisaalta onpa sanottu myös se, että osasyyllisenä kohuun oli savolaisten vääräleukaisuus ja se, että lehdistö lankesi huijaukseen läpi maailman. Moni oikeasti toivoi tarinan olevan totta, koska sodanjälkeinen Suomi kaipasi sankaritarinaa.
Yle julkaisi miehestä vuonna 2019 radiokuunnelman ja vuonna 2023 Sokan veljentytär kirjoitti aiheesta faktaa ja fiktiota yhdistelevän kirjan. Aikoinaan tarina levisi kulovalkean tavoin aina vain uusia kerroksia saaden, aivan kuin nykyiset some-kohut leviävät varpusparven tavoin. Tosin Sokan tarina ei jäänyt vain hetkelliseksi tähdenlennoksi, vaan aihe on yhä epäsäännöllisesti esillä suomalaisessa mediassa, koska huijasihan mies tarinallaan koko maailmaa.
Silvo syntyi Mikkelissä vuonna 1930, mutta paikallisesti kiinnostavan tarinasta tekee se, että hän kuoli perheettömänä tammikuussa 2010 Uudessakaupungissa. Uudenkaupungin seurakunnasta kerrotaan, että häntä ei ole haudattu ainakaan heidän ylläpitämälle hautausmaalle, ei alkuperäisellä, eikä muutetulla sukunimellä.
Katja Kaartinen
toimittaja