Uudenkaupungin Roiman kasvatti liittyi Jää-Kotkien valmennustiimiin ja päätti jatkaa alkavallakin kaudella. Nyt tosin rooli on hieman muuttunut, vaikka varsinaista päävalmentajan roolia ei ole jaettu.
– Olen ajatellut sen niin, että olemme tiimi. Vastuuvalmentaja olen, mutta yhdessä tätä hoidetaan, Kuusisto kertoo.
Tiimin muut jäsenet ovat viime kauteen pelaajauransa lopettanut Niko Koski sekä edellisen valmentajan Mika Rannan poika Frans Ranta joukkueen huoltajana.
Kosken on tarkoitus pysytellä peleissä jään ulkopuolella.
– Jos jotain loukkaantumisia tulee, voi olla, että Niko otetaan mukaan. Toivottavasti ei, Kuusisto naurahtaa.
64-vuotias Kuusisto on valmentanut niin Suomessa kuin ulkomaillakin, mutta väliin mahtui yli vuosikymmenen tauko. Päätös jatkaa oli helppo, sillä hän tykkäsi hyvän joukkueen valmentamisesta. Myös pientä kunniavelkaa on taustalla.
– Jollain tavalla on sellainen olo, että täytyy jotain velkaakin maksaa. Mulla on ollut helkatin kiva lapsuus ja olen saanut harrastaa täällä, vaikka tästä jäähallista en päässyt nauttimaan kuin kauden, Kuusisto kertoo.
Uudenkaupungin jäähalli valmistui 1977 ja vielä saman vuosikymmen lopussa Kuusisto pelasi täyden kauden Rauman Lukon liigajoukkueen takalinjoilla.
Vaikka elämä muuten on nykyisin Turussa, hän kokee, että uusikaupunkilaisen jääkiekon parissa käytetty aika on tärkeää.
– Jos kotona vain istuu sohvalla ja kattelee telkkaria, se on vähän hukkaan heitettyä aikaa. Ei siinä mitään järkeä ole, että ajaa Turusta tänne ja takaisin tunnin takia, mutta voi tyhmempiäkin asioita tehdä.
Joukkue aloitti jääharjoittelut elokuun 6. päivä ja on siitä lähtien ollut jäällä kahdesti viikossa. Kesäharjoituksiin Kuusisto ei ole puuttunut.
– Pojat ovat mun mielestä jotain kesälläkin tehneet. On hyvässä kunnossa olevia poikia.
Kuusisto pelasi 17 kautta SM-liigassa ja useamman vuoden ulkomailla. Kolmet MM-kisat 80–90-lukujen vaihteessa tahkonnut Kuusisto tuo ennen kaikkea kokemusta pukukoppiin.
– On visio hiukan nopeuttaa peliä ja tehdä siitä yleisöystävällistä. Voi olla maalivahdin pois ottamista enemmän ja alivoimallakin voi hyökätä. Oltiin viime kaudella hiukan liian passiivisia välillä.
Kuusisto muistuttaa, että jääkiekko ei ole rakettitiedettä. Harjoituksissa toki lämmitellään ja kierretään jäätä, mutta pienpelien ystäväksi hän ei tunnustaudu. Ennemmin kehitetään luistelua, jotta jaksaa pelissäkin vaihdon loppuun.
– Lopuksi pelataan puoli tuntia asenteella, että se on peli. Jos omissa kolahtaa, tehdään punnerruksia. Jätkät ovat ottaneet sen hyvin vastaan. Edelleen saan jatkaa valmentamista, Kuusisto naurahtaa.
Marko Virtala vahvistaa joukkuetta
Jää-Kotkien miesten edustusjoukkue on pysynyt hyvin samanlaisena kuin viime vuonna. Niko Kosken lopettamisen lisäksi Juuso Metsä-Tokila siirtyi Laitilan Jyskeeseen ja jo kesken viime kauden Laitilaan lähteneet latvialaispelaajat Dans ja Dags Pikmanis puuttuvat.
Täytettä on saatu junioreista sekä kolmesta paluumuuttajasta, kun ammattilaistasolla uransa päättänyt Marko Virtala sekä Kantolan veljekset Joonas ja Juuso pukevat UJK:n paidan ylleen.
Erityisesti 40-vuotiaan Virtalan paluu kasvattiseuraansa pitkän kierroksen jälkeen on mielenkiintoista.
– On hänellä kokemusta jonkin verran. Jotain osaa tehdä, joka auttaa meitäkin, Kuusisto luonnehtii.
354 SM-liigaottelun sekä Italian, Ranskan, Tanskan ja Kazakstanin jälkeen III-divisioona voi tuntua jäähdyttelyltä, mutta Kuusiston mukaan tässäkään sarjassa ei voi ottaa liian rennosti.
– Ei voi tulla takin napit auki. Vauhti on kovaa ja miehet ovat isoja. Kaikki taklaa ja laukaukset on kovia. Laji on kehittynyt pirusti.
Kauden alkuun on kolmisen viikkoa, joten vielä on mahdollista, että joku liittyy joukkueeseen. Laitilan Jyskeestä tuskin on luvassa suurta ryntäystä, vaikka Kuusisto on vanhan pelikaverinsa Pasi Saarelan kanssa jutellutkin.
Tarvittaessa omista junioreista löytyy täydennystä.
– On 4–5 kaveria, jotka voisi ihan hyvin ottaa tähän koko kaudeksi. Isokokoisia ja taitavia jätkiä, Kuusisto kuvailee.
Edessä maali-ilottelua ja tuttuja vastustajia
Viime kaudella Jää-Kotkat pelasi hyvän syyskauden ja jatkoi III-divisioonan lohko 6:n ylemmässä jatkosarjassa. Siellä kyyti oli kylmää ja kausi päättyi seitsemän ottelun tappioputkeen. Lopulta kaarinalainen HCIK päätti UJK:n kauden puolivälierissä.
Jarmo Kuusisto muistuttaa, että loppukaudesta Latvian vahvistukset lähtivät, tuli loukkaantumisia ja maalivahti oli flunssassa.
– Niitä tulee kauden aikana, mutta harmi, että tuli siihen kohtaa. Kyllä Kaarina pistettiin silti lujille.
Joukkueella oli välillä käytössä vain neljä puolustajaa ja usein vain kaksi täyttä kentällistä.
– Jotkut saivat enemmän kuormaa kuin toiset. Jossain kohtaa alkaa piiputtaa. Kaikki tässä sarjassa osaavat luistella. Täytyy olla kolme kenttää joka pelissä, ja mielellään 1–2 varamiestä, jos sellaisia saa jostain.
UJK pelaa alkavalla kaudella Satakunnan lohkossa, jossa suurin osa joukkueista on viime kaudelta tuttuja.
Loimaan Rockets siirrettiin toiseen lohkoon yhdessä Turun ja Salon seudun joukkueiden kanssa. Tilalle tuli uutena Eurajoen Lätkä, jonka lisäksi lohkossa on myös HC Eurajoki sekä Kuparikiekko Harjavallasta, Porin Kiekko-Weljet, Panelian Raikas, Lännen Kiekko Säkylästä ja Lauttakylän Luja.
Kaksinkertaisen alkusarjan jälkeen edessä ovat loppusarjat sekä mahdolliset jatko-ottelut. Pelattavaksi tulee vähintään 21 ottelua.
– Suht tasaisia kaikki ovat. Päivän kunto ratkaisee.
Viime kaudella nähtiin useampia runsasmaalisia otteluita. Valmentaja ei nillitä, jos muutama menee omiin, kunhan voitetaan.
– Ihmiset ostavat liput, eivät he tule 0–0:aa katsomaan. Hiukan jännää ja kotijoukkue voittaa, siihen pyritään, Kuusisto sanoo.
UJK aloittaa kautensa Huittisissa Lauttakylän Lujaa vastaan lauantaina 20.9. Ensimmäinen kotiottelu on Eurajoen Lätkää vastaan viikkoa myöhemmin.
