Päivän ensimmäiset bussit täyttyivät nopeasti, mutta uusia kurvasi pääsisäänkäynnin eteen vartin välein. Itse esittelykierros kesti noin 35 minuuttia. Omalla kierroksellani oppaana toimi Yaran henkilöstöasiantuntija Anna-Kaisa Tuomola . Heti alkuun hän muistutti, että tuotantoalueella kuvaaminen on kielletty muualla kuin erikseen nimetyissä paikoissa.
Yara Uusikaupunki valmistaa päätuotteina lannoitteita ja typpihappoa. Tehtaan juuret ulottuvat vuoteen 1965, jolloin Hangonsaaressa aloitti Rikkihappo Oy. 1970-luvulla nimi vaihtui Kemiraksi, ja vuonna 2004 toiminta siirtyi norjalaiselle Yaralle, mutta moni paikallinen puhuu edelleen tehtaasta Kemirana.
Olen monen muun tavoin ihmetellyt tehdasaluetta vain kauempaa maalta ja mereltä, joten tehtaanporttien sisäpuolelle pääseminen oli eittämättä mielenkiintoista. Tehdasalueen suuruus tekee vaikutuksen. Uudessakaupungissa asuvalle on väkisinkin tullut tutuksi myös tavarajuna, jonka reitti kulkee rantaa pitkin Hangonsaareen. Tuomola kertoo tehtaan ratapihan mitaksi noin 5,5 kilometriä.
Bussin ikkunasta ohitse vilahtivat muun muassa suuret logistiikkahallit, raaka-ainevarastot ja suursäkitysasema, jossa lannoitteet pakataan 700–1 200 kilon säkkeihin. Junien lisäksi tuotteita matkaa maailmalle laivoilla ja rekoilla. Sataman kautta lähtee keskimäärin laiva päivässä, ja yhteensä lannoitteita ja typpihappoa tuotetaan vuosittain 1,7 miljoonaa tonnia. Tuomola antaa konkreettisen esimerkin.
– Jos kaikki vuosittain valmistetut lannoitteet lastattaisiin rekkoihin, niiden muodostama jono olisi 830 kilometriä pitkä, Tuomola kertoo.
Yläpuolella rakennuksesta toiseen risteilevät kuljetintunnelit, joissa liikkuu jauhemaisia raaka-aineita ja lannoitteita. Maisemaa hallitsevat kookkaiden rakennusten lisäksi piiput ja valtavat säiliöt. Tehdas onkin helppo tunnistaa lannoitetehtaan piipusta, ja siitä kohoavasta vesihöyrypatsaasta.
Piippu on jopa 50 metriä korkea, ja se näyttää juurelta katsottuna vielä suuremmalta. Tehdaskierroksen lopulla bussi ohittaa vielä laboratorion, jossa Tuomolan mukaan käsitellään noin 7 000 näytettä vuosittain.
Laboratorioon ja muihin tehtaan osastoihin pääsi tutustumaan tarkemmin Wintterissä. Laboratorion pisteellä oli mahdollista kokeilla näytteiden analysointia.
– Opintojen myötä laboratoriotyöskentely on tullut jonkin verran tutuksi, kertoo tehdaskierroksellakin käynyt uusikaupunkilainen Maisa Kari .
Hänen mielestä bussikierros oli kiinnostava.
– En ole ennen nähnyt tehdasaluetta noin läheltä, vaan ainoastaan kauempaa. Tehtaan koko kiinnosti ja yllätyin, miten iso se on.
Sanni Artiola
